Jäljestämisinspiraationi jatkui ja on tarttunut Tuksuun ja Reiskaankin (jos se niiltä on joskus pois ollutkaan). Reiska on kyllä ennennäkemättömässä vireessä, voi tietty johtua siitäkin että se on dieetillä ja saa tosi vähän ruokaa ja on nykyään muutenkin niin ahne sikapossu että varastelee kotonakin ruokaa!
Kävin ensin lenkillä Elonkierrossa "pariskunnan" kera ja sen jälkeen uudelle jälkimispellolle, jossa oli vähän matalampi kasvusto kuin edellisellä jäljellä. Tein Reiskalle nyt niin, että jäljen alkuun pari namia, sitten 10 metrin jälkeen muutama, välipalkka purkista noin 50 metrissä ja sen jälkeen vain loppupalkka noin 100 metrissä. Reiska lähti kuin tykin suusta jäljelle ja epähuomiossa jäi syömässä alkunameista puolet (niistä kahdesta). Hirveä vauhti ja into paahtaa eteenpäin, jouduin tosissani hidastamaan. Kerkesi nappaamaan välinamit ja pian olikin välipalkkapurkilla sitä vaatimassa napaansa laitettavaksi ihan tohkeissaan. Olin tässä vaiheessa supertyytyväinen.
Tuulinen sää ja tuuli hieman kääntyi jäljen teon ja vanhenemisen välissä ja lopputulos oli se, että sieltä, mistä poistuin jäljeltä, alkoi tuulla ja välipurkkipalkan jälkeen Reiska olisi mennyt jatkamaan jäljestämistään minun poistumisjäljilleni, jota en sallinut. Siinä sitten otettiin "miehestä" mittaa kun haluttiin mennä eri suuntiin. Meinasi jo oma käämi palaa, vaikkei koira tehnyt mitään väärää sinänsä ja sen koitin pitää selvästi mielessäni. Jossain vaiheessa tuuli tyyntyi hieman ja Reiska sai oikeasta hajusta taas kiinni ja sitten olikin menoa taas. Tosi tarkasti, tosi hyvin nenä maassa meni, mutta liian lujaa minun makuuni. Loppupalkan jälkeen ei meinannut uskoa, että homma loppui jo ja minä kun ajattelin että se olisi väsynyt lenkin jälkeen. Höpöhöpö.
Itse olin ihan puhki ja Tuksulle en tehnyt enää jälkeä, joten Tuksun hommaksi jäi opetella katsomaan toisten tekemistä autosta käsin syömättä kuitenkaan autoa. Onnistui hirmu hyvin tehtävässään ja sai siitä kovasti nameja ja kehuja :)
Loppuun pakko sanoa kun olen aina inhonnut flexissä koiria ulkoiluttavia ihmisiä. Niin siinä sitten on käynyt, että itse eilen reippailin Reiska flexissä ja Tuksu vapaana seuraten minua kuin varjoa. Tätä päivää en olisi vielä joku aika sitten uskonut ikinä näkeväni! Kaiken huippu on se, että Tuksu kävelee tosi kiltisti ja kuuliaisesti vapaana ollessaan ja Reiska karkailee minkä kerkeää. Tällä tyylillä jatketaan - sitä en tiedä kuinka kauan.
Nyt taitaa pieni loma tehdä terää ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti