Nuorten SM-kisat, Vöyri

Viime viikon keskiviikkona käytiin treenimässä tokoa Forssan keskustassa. Reiska treeni lähinnä Ilonan kanssa ja minä toimin vaan palkkailijana. Oli hauska taas rikkoa kaavoja ja katsella miekkosen hölmöjä ilmeitä kun palkka tuli ihan mistä sattuu ja hyvin yllättävästi. Naksun kanssa muistuteltiin oikeaa seuraamisen paikkaa ja ruutujuttuja. Hitsi että tuo naksu onkin etenkin Reiskan kanssa tosi tehokas, oppi menee perille samantein. Voi miksi en ole käyttänyt sitä aiemmin! Noh, oppia ikä kaikki :)

Torstaina nappasin Ilonan mukaan ja käytiin taas kouluttamassa koiraharrastajia hulppeassa ympäristössä. Ohjattujen treenien jälkeen otettiin Reiska esiin ja tehtiin tokoa. Otettiin muutamat voittajaluokan liikkeet, katsottiin tila ja hiottiin jos jotain pientä hiontaa löytyi.

Perjantaina sitten oli vapaapäivä, joka kului vieden Tuksua hoitoon, tilaten hääkuvia, siivoten ja sitten illalla pakattiin kimpsut ja kampsut autoon (Golffi on edelleen melkoinen tilaihmewaageni) ja lähdettiin huristelemaan kohti Vaasaa! Matkassa oli mukana minä, Rane, Ilona, Oikku ja Reiska. Oli taas jännä huomata, että koko reissun ajan kaksi melkein saman ikäistä urosta tulee hyvin juttuun keskenään eikä kummankaan tarvitse pullistella toiselle eikä mitään. Tyypit hengasivat vaan tyytyväisinä. Pääkopat kunnossa siis ;-)

Hotelliksi oli valikoitunut aivan Vaasan keskustassa sijaitseva Sokos Hotel, jossa palveltiin myös koiria eli koirat saivat pussukalliset kaikkea kivaa. Illalla meni vähän pitkään ja kyllä oli aamulla silmät ristissä kun kello soitti klo 7.00. Viikonlopun odotetuin juttu eli hotelliaamupala olikin melkein heti vuorossa ja se ei taaskaan pettänyt minua :) Koirien lenkityksen ja aamiaisen jälkeen lähdettiin cruisimaan kohti Vöyriä ja nuorten SM-kisapaikkaa. Ihan huikea kisapaikka kyllä oli, jos joskus sattuu jonkun matkan varteen mahdollisuus mennä kisaamaan tuonne, niin olen kyllä menossa into piukassa, niin oli hienot olosuhteet ja kenttä!

Reiskan tokovuoro oli aika pian käsillä ja ensin oli paikallamakuun vuoro. Kolme koirakkoa, Reiska reunassa (suoritusvuoro 1). Toisessa reunassa ollut kelpie lähti heti liikenteeseen kun ohjaajat pääsivät piiloon. Kelpi haettiin pois. Pari minuuttia meni rauhallisesti kunnes Reiskan vieressä ollut mikälieporokoira päätti nousta seisomaan ja haistelemaan maata. Sen jälkeen koira kävellä tapsutteli ympyrää kunnes päätti mennä seisomaan Reiskan eteen. Olin tässä vaiheessa kauhusta kankeana ja pelkäsin kuollakseni että porokoira alkaa haastamaan Reiskaa tai jotain ja olin valmiina käskemään Reiskan luokseni, koska en todellakaan halua tilannetta, jossa Reiskalle kävisi mitään paikkamakuussa. Niitä huonoja kokemuksia on jo liian paljon. Porokoira päätti mennä noin 1,5 metrin päähän Reiskasta maahan nenä kohti Reiskaa. Siinä sitten makasivat vastakkain. Minä ja Rane seistiin paikoillamme polvet täristen, henki hädin tuskin kulkien. Reiska oli onneksi fiksu ja katseli katsomoon ja taivaalle ja oli kuin ei näkisikään vieruskaveria. Onneksi 4 minuuttia tuli pian täyteen ja saatiin Reiska pois tilanteesta. Huhhuh, tämän jälkeen olikin ihan sama miten itse koe menee!

Koe ei sitten mennyt ihan putkeen, Ilonaa jännitti hirmuisesti ja Reiska on oppinut ottamaan häiriötä Ilonan(kin) jännittämisestä saman lailla kuin minunkin jännityksestäni eli rauhoittelee ja tekee kaiken kuin hidastetussa filmissä. Ilonan jännitys kasvoi kisan edetessä ja muutama kiukkuinen karjaisi vähän turhissa tilanteissa aiheutti sen, että Reiska paineistui vielä lisää ja teki vielä vähemmän ja huonommin.

Seuraaminen

Ensimmäistä kertaa ikinä voittajaluokka tehtiin siten kuin se on koelapuissa. Ruudussa kävi tapaturma ja Reiska meni kyllä ruutuun, mutta jäi makaamaan niin eteen, että etutassu oli nauhan yli ja penteleen tuomari kävi sen vielä ihan lähietäisyydeltä tarkistamassa :( Tunnarissa tapahtui toinen työtapaturma kun kapulat olivat ympyrässä ja Reiska ei vaan jotenkin löytänyt kuin puolet kapuloista. Siitä näki, että se tiesi mitä on etsimässä muttei löytänyt sitä ja sitten otti väärän, koska tiesi että jotain piti hakea. Tiputti väärän kuitenkin puolessa matkaa ohjaajan luo mennessä (arvasi varmaan ettei väärää kannata palauttaa). Ilona sai lähettää Reiskan vielä uudelleen kapuloille, jolloin menosuunta kapuloita kohden oli parempi ja omakin löytyi. Luoksetulo puolestaan oli tosi hieno, ehkä hienoin ikinä kisoissa tehty. Pysähtyi saman tein käskyistä ja teki kaikki välit ravilla, jota on nyt opeteltu. Tosin ehkä todella kova auringonpaistekin vaikutti asiaan ettei jaksanut kovasti laukkailla ja toisaalta hyvä niin.
Metallinoudossa ei ensin meinannut ottaa kapulaa ja tuoda sitä, en tiedä mikä aivopieru tässä oli, joten Ilonan piti antaa toinen käsky. Kaukoissa Reiskaa ahdisti ja se ei suostunut katsomaan Ilonaan päinkään, tuijotteli vaan katsomoon (jossa ei ollut ketään tuttuja), mutta teki vaihdot (muutama lisäkäsky kyllä tuli).

Epäonninen ruutu

Yhtä epäonninen tunnari

Pisteet osa-alueittain:

Paikalla makaaminen   10
Seuraaminen   7
Istuminen   8
Luoksetulo   9
Ruutu       0
Hyppynouto    7
Metallinouto    7
Tunnistusnouto    0
Kauko-ohjaus   6
Kokonaisvaikutus     9

Yhteensä 189 pistettä eli kolme pistettä vaille kolmostulos.

Sijoitus kuitenkin 2. ja Ilona & Reiska palkittiin pokaalein ja ruokapalkinnoin, vaikkeivät tulosta saaneet, joten en nyt sitten oikein tiedä saako Reiskaa tituleerata tittelillä SM-2 vai eikö, mutta se nyt on ihan se ja sama, ei se koiraa sen paremmaksi tai huonommaksi muuta.

Palkintopallilla

Ilonalla ja Oikulla meni alokasluokassa ihan hyvin ja sijoittuivat 7 koiran luokassa sijalle 3. Onnea! Oli aikamoinen raahaaminen kun palkintoja rahdattiin hotellille :)
Tokossa tuomarina oli Allan Aula, joka traumatisoi minut viime vuonna, mutta nyt ehkä vähän nosti pisteitään ;-)

Illalla käytiin juhlistamassa menestystä hyvän ruoan merkeissä Amarillossa. Käveltiin myös Vaasan keskustassa, otettiin muutama kuva ja nähtiin parin metrin päästä kolari. Taksi oli pysähtynyt liikennevaloihin ja skootteri ajoi jostain syystä päin. Säikähdettiin kyllä vähän itsekin kuten skootteristitkin, mutta onneksi kelleen ei käynyt mitään ja uutta puskuria saa kaupasta.

Tipunen

Rakkaat miehet 2/3

Sunnuntaina oli sitten vuorossa agilitypäivä. Jotenkin kun koko päivän seurasi agilitykukkahattutätejä niin tuli sellainen olo, etten halua olla tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja tuo tunne voimistui koko ajan. Lopulta iltapäivästä olin jo sitä mieltä, että en halua enää edes kisata aksassa enkä käydä kisapaikoilla. Eräs tuttu beauceronisti komensi koiraansa siitä kun koira ylikuumeni aksan katselemisesta ja alkoi purra (ei enää näykkimistä) omistajaansa käteen, mutta näiden kukkisten mielestä se on eläinrääkkäystä kun komentaa koiraansa. Voisin ihan suositella ottamaan niiden puudelien sijasta oikean ison ja luonteikkaan koiran ja tulla vasta sen jälkeen juttelemaan uudelleen. Tämäkin kyseinen koira on noin 200 pistettä luonnetestissä saanut ja kovapäiseksi todettu, niin se ei vaan ehkä usko jos nätisti pyydetään ja anellaan. Tosi paska maku jäi osasta ihmisiä kyllä, vaikka oli paikalla mukavaakin porukkaa, mm. eräs Tuksufani, jonka olimme nähneet jokunen vuosi sitten Urjalassa mätsärissä. Tuksun fanipaitojen teetätys on kyllä mielen päällä kun niille olisi aika paljon kysyntää ennakkotilausten perusteella ;-)

Haasteellista tuo minun harrastamani urheilu ;-)

Itse agilityyn palatakseni Reiska taisi saada ensimmäiseltä radalta 25 virhepistettä ja hieman yliaikaa. Törmäsi  muuriin, teki lentokeinun ja tiputti riman ainakin ja suoritus näytti ihan järkyttävälle räpellykselle muutenkin. Sijoittuivat viidenneksi (kolme parasta pääsi finaaliin).

Illalla oli sitten vuorossa ihan normaali agikisa, joka ei liittynyt mitenkään SM-kisoihin ja siellä Ilona starttasi myös molempien poikien kanssa. Vähän ahdisti päästää Reiskaa radalle kun päivä oli ollut kuuma ja se oli ihan puhki, mutta annettiin mennä ja tuloksena taisi olla 10 vp tosi helpolta radalta. Tuo 10 vp on tosi kyseenalainen, koska 5 vp tuli puomin alastulolta ja Ilona varmisti sen tosi tarkasti ja minä, Rane sekä muu yleisö nähtiin miekkosen koskettavan pintaa, mutta tuomari nosti kätensä ylös. Ei vissiin rotu miellyttänyt tai jotain. Sijoitus oli 4. Jos sitä extravitosta ei olisi tullut, niin sijoitus olisi ollut 2 (jossittelua, jossittelua). Toinen 5 vp tuli riman pudotuksesta.
Reiska kyllä liikkui agiradalla huonosti ja tiputteli rimoja, mitä se ei koskaan ole aiemmin tehnyt ja päätettiinkin isännän kanssa, että Reiskan agiharrastaminen loppui siihen. Ja mikäs olisikaan parempi tapa lopettaa kisaura kuin kisakirjamerkintä ensimmäisistä ja viimeisistä agin sm-karkeloista :)

Kotimatkalle lähdettiin heti Reiskan suorituksen jälkeen. Ilonaa oltiin heittämässä kotiin vähän ennen klo 23 ja samalla saatiin Minnalla ja Jukkiksella hoidossa ollut Tuksu kotiin. :) Tuksu oli ollut tosi onnellinen hoitolapsi, jota ei vieraat ihmiset olleet paljon haitanneet. Kiitos hoitoavusta! :)

Maanantaina olikin sitten vuorossa rallytokon vetäminen Pukon kentällä ja Ilona otti Reiskan kanssa rallyradan muutamaan kertaan. Hyvin oli miekkonen palautunut viikonlopun rasituksista ja jaksoi innoissaan harrastella rallya.

Tiistaina treenattiin tokoa vähän kotipihalla ja Reiskan ohjaksissa oli tällä kertaa isäntä. Ensimmäistä kertaa ikinä Reiska haki isännän hajuisen tunnarikapulan (tätähän ei ole ennen suostunut tekemään) ja toi kapulan vielä varmasti ilman ylimääräistä mälväystä isännälle. Mainiota :)
Ensi viikolla olisikin kahdetkin tokokokeet, mutta sitä ei ole vielä päätetty kuka niissä Reiskan kanssa kisaa!

Eilen oltiin sitten Hämeenlinnassa eläinlääkärissä. Tuksu kävi verikokeissa ja kennelyskärokotetta saamassa ja samalla sain kipulääkkeitä ehkä seuraavien  viiden vuoden tarpeisiin (tosi hövelin oloisesti niitä antoivat, muttei se minua haitannut). Kassalla tosin meinasin pyörtyä kun kuulin loppusumman...

Viikonloppuna onkin taas tiedossa häähumua ja muutakin mukavaa ohjelmaa tämän paskan viikon päätteeksi! Toivotaan että paska viikko muuttuisi ihan hyväksi vielä... :)