Koulutusinspiraatio

Viikonloppu vierähti taas aivan liian nopeasti. Lauantaina oltiin Linnanmäellä hurvittelemassa isännän kanssa ihan kahdestaan ja samalla reissulla vähän käytiin shoppailemassa kotijoukoille ruokaa. ISO kiitos vielä Annalle reissun mahdollistamisesta! :)

Sunnuntaina nukutti pitkään enkä pitänyt heräämisen kanssa kiirettä, vaikka jälkeenpäin vähän harmitti, että miksi en herännyt aiemmin ja miksi en mennyt heti aamusta kentälle. Kentällä oli nimittäin Susanna Korrin pitämä vietti/vire/toko/pk-koulutus, jonne raahasin itseni iltapäiväksi. Ihan mielettömästi hyvää asiaa, aika paljon uutta ajattelemisen aihetta ja uusia ongelmia kuten aina koulutuksen jälkeen :)

Uutena ahaa-elämyksenä tullaan varmasti jatkossa käyttämään saalispalkkaa lelun lisäksi myös namilla! Vaikutti tosi kivalle jutulle ja luulen, että tämä voi olla Reiskan mielestä tosi kiva juttu! :)

Minulla itselläni oli Reiska mukana, vaikka Tuksun olin alunperin ilmoittanut ja sen kanssa olisin halunnut paikalle mennä, mutta olosuhteiden vuoksi Tuksu ei päässyt mukaan :( Se tosin itse asiasta tietämättömänä otti koko päivän onnellisena kotona aurinkoa eli ei haitannut pois jääminen ;-) Reiskan kanss pari minuuttia ennen omaa vuoroa päätin ottaa noutoa kun minua ärsyttää kokeissa se kapulan pyörittely ja pureskelu. Aina jokunen piste lähtee noudoissa kun miekkonen puree/pyörittää kapulaa ja nämä ovat ihan turhia pisteen menetyksiä.

Tähän saatiinkin ihan uusi näkökulma, josta en ollut tiennytkään ja sen nimi oli saalisjännite! Koiraa siis ensin opetuksen alkuvaiheessa nostatetaan lelulla ja sen jälkeen siirretään se tunnetila (korkea vire) noutoon. Ostin ajatusmallin ja koulutusmetodin heti ja niin Reiskakin siitä innostui ja näitä harjoituksia tullaan jatkamaan.

Pointit siis:

Perusajatuksena on, ettei kapula ole koiralle "se juttu". Opetetaan koiralle alusta alkaen, että kun se hakee ohjaajan heittämän puu- tai metallipalikan, se saa ohjaajalta oman todella mieluisan lelunsa.

Kun koira hakee kapulan ohjaajalleen oma palkka mielessään, on siinä kolme etua: koira hakee nopeasti kapulan ja tuo sen vauhdikkaasti myös takaisin, saalisvietin alaisena koira puree luontaisesti hyvällä ja pitävällä otteella sekä koiran ei tarvitse luopua kaikkein tärkeimmästä esineestä, ja tämä vähentää irrotuksen aiheuttamaa konfliktia eli käytännössä kapulan pureskelua ohjaajan edessä.

Tokotreeni-inspis siis nosteli päätänsä kun sai motivaatiota ja uutta puhtia ja ajatusta tekemiseen. Muiden katselemisesta ja Susannan vinkkejä kuunnellessa sai taas paljon uusia jippoja. Tykkäsin kyllä kovasti koulutuksesta! Kun nouto edistyy, niin olisi kiva mennä sitä Susannalle näyttämään ja kysellä jatko-ohjeita työstöön.

"Herrasiunaa mä voitin mun äipän!"

"Joko mä voin Anna tulla sun luo?"

"Eikö tämä vire riitä??"

Nyt innostuu ja vire nousee!

Ei hullumpi koulutus tuumii kuriton Reinokin.

Kiitos Anna kuvista! :)

Eilen sitten inspiraation vallassa lähdin illalla jäljestämään. Suunnittelin asiaa jo viikonloppuna, mutta se jäi silloin suunnittelun asteelle. Nyt pääsin toimiin. Tosin unohdin sitten purkit kotiin :(
Pellolla kasvoi aika pitkä ruoho, mutta päätin silti jäljestyttää Reiskaa siinä. Tuksu oli myös mukana ja se sai nurmikkojäljen.

Reiskan jälki oli jotain 50 metriä pitkä, nameja ensin joka kolmannella askeleella, sitten joka viidennellä ja sitten joka seitsemännellä. Vanheni ehkä jotain 15 min. Välissä tein Tuksun 10 metriä pitkän jäljen ja kävin jäljestämässäkin sen ja Tuksupa oli niin tarkka neiti, että söi joka namin (joita oli siis ehkä joka toisella askeleella). Lopussa ei voinut uskoa, että homma loppui jo :)

Reiska oli aluksi vähän ihmeissään, että mitä ollaan tekemässä ja pyöri jäljen alun päällä ympyrää ja kerran yritti lähteä takaisinpäin jälkeä. Näytin oikean suunnan ja johan homma lähti toimimaan. Nenä maassa ja tosi hyvässä "hajutunnelissa" näytti menevän, itse sain hetkittäin olla ihan liinan päässä ja tätä ei ole montaa kertaa koettu, tosin eipä me viime vuosina olla jäljestettykään kuin kerran tai pari kesässä. Vauhti oli ihan hyvä ja miekkonen selvitti jopa 90 asteen kulmankin lopussa hyvin. Itseä jäi vaan harmittamaan, että miksen tehnyt ainakin puolta pidempää jälkeä. Olin ajatellut, että tämän vuoden ensimmäisestä jäljestä ei saa tehdä liian pitkää tai vaikeata ja ajattelin tuon kulman olevan tosi vaikea, mutta niin se miekkonen vaan selviytyi hienosti hommasta ja oli motivoitunut hommasta. Lisäksi nameja oli selkeästi liikaa, seuraavalla kerralla pitäisi muistaa laittaa pari alkuun ja sen jälkeen ehkä kymmenen askeleen välein yksi tai jotain siihen suuntaan. Voisi tietty myös kokeilla välipalkkaa purkista ja loppupalkka purkista ja näiden väleillä ei mitään nameja. Pitänee siis taapertaa pellolle joku toinenkin päivä tällä viikolla jos tämä inspiraatio vaikka säilyisi, ideoita jäljestyspuuhiin nyt ainakin olisi :)