Fakta homma

Jos minä olisin koira, minulla olisi tooooosi huono hermorakenne ja minua ei kannattaisi esimerkiksi viedä luonnetestiin. Ajattelin kuitenkin kertoa muutaman kokemuksen viime ajoilta, koska pieni purkautuminen toivottavasti hieman puhdistaa.

Käyn kouluttamassa monessa paikassa ja eri yhdistyksissä ja yksityisillä. Ei niin että pitäisin itseäni hyvänä kouluttajana, mutta on mukavaa jos minusta on iloa ja apua jollekin. Teen tämän kuitenkin omien koirieni kustannuksella eli niiltä jää minun huomioni pois sen illan osalta kun minä olen kouluttamassa. Yleensä asia on jopa niin että omat koirat näin kesäaikaan pönöttävät tarhoissaan kun minä olen kouluttamassa. Kouluttaminen on kyllä yleensä kivaa ja saan siitä itselleni hyvän mielen, etenkin jos joku koirakko pääsee eteenpäin antamieni ohjeiden avulla. Sitten on kuitenkin kolikon kääntöpuoli eli se, että koulutuksiin väkisin haluaa tulla ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa minua pätevämpi (ja tässä tapauksessa tämä ihminen ei ole minua pätevämpi muussa kuin itsensä kehumisessa ja pystyisin kyllä myöntämään jos olisi minua pätevämpi koirankouluttaja muidenkin kuin itsensä mielestä). Kyseiselle henkilölle sanoin, että ryhmä on täynnä ja en voi ottaa enempää porukkaa sinne. Ei, kun hänen on nyt pakko päästä siihen. Otin sitten osaksi säälistä (tiedän että se tunne on sairautta) siihen ryhmään kun en jaksanut kinata hänen kanssaan tuossa eräänä aamuna klo 7.00. Nyt hän on ryhmässä ja hänen aikansa kuluu siihen kun hän kehuskelee kuinka hyvä hänen koiransa on ja kyseenalaistaa minun koirani osaamisen. Koira ei kuitenkaan ole hänellä mitenkään hallinnassa, siitä kertovat mm. mustelmat minun kyljessäni kun koira viime viikolla ohimennen siihen pomppasi moikkaamaan. Inhoan ihmisiä päin hyppiviä koiria ja kyseisen ohjaajan viimeiset pojot menivät kankkulan kaivoon sen pompun jälkeen. Lisäksi kyseinen mestariohjaaja kehtaa vielä tulla minun miehelleni kehumaan miten hyvä kouluttaja hän on ja miten taitava hänen koiransa on. Koulutuksessa hän ei ota mitään neuvoja tai palautetta vastaan, joten miksi vaivautua tunkemaan itsensä treeneihin?

Olenkin jäänyt miettimään, miksi käytän aikaani tämänkaltaisiin ihmisiin kun sen sijaan voisin keskittyä ihan vaikka lenkkeilyyn omien koirieni kanssa..?

Olen mukana myös monissa hallituksissa ja yhdistysten toiminnassa. Kolmesta yhdistyksestä, joissa toimin tällä hetkellä, ainoastaan yhdessä homma toimii mielestäni kohtalaisen hyvällä tasolla. Yhden yhdistyksen puheenjohtaja soittelee minulle koko ajan ja valittaa jostain. Mikään ei myöskään ole kannatettavaa ellei se hyödytä puheenjohtajaa itseään. Toisessa puolestaan kaikki olettavat, että minä hoidan kaiken. Jos hoidan jonkun asian, saan siitä palautteeksi (lähinnä jäsenistöltä ja ei-jäseniltä) pelkkää paskaa, yleensä vielä lapiokaupalla. Tuntuupa muuten tosi hyvälle, etenkin kun ne omat koirat ovat edelleen siellä tarhassa ja voisin viettää niiden kanssa nekin kymmenet ja taas kymmenet tunnit, jotka käytän yhdistystoimintaan.

Lähiseudun koiraharrastajissa on myös hirmuisesti omaan napaansa tuijottavia itseään täynnä olevia ihmisiä, jotka hakevat vaan etuja itselleen ja myös se ärsyttää minua. Liityin keväällä yhteen lähiseudulla toimivaan koiraharrastusyhdistykseen sen vuoksi, että olisin voinut käydä pari agilitykurssia heidän riveissään Tuksun kanssa ja lisäksi ajattelin osallistua muutamaan heidän järjestämäänsä tapahtumaan. Ihminen, joka aktiivisesti toimii tässä yhdistyksessä, joka ei ole koskaan, ei koskaan, tavannut minua saatikka puhunut kanssani, kirjoittanut sähköpostia kanssani tai mitenkään muuten ollut tekemisissä minun kanssani oli heti tyrmännyt minun jäsenyyteni ilmoittamalla, että minua ei tule ottaa mihinkään koulutuksiin tai mihinkään kursseille ja ne ovat vain tietyille jäsenille, joihin minä en lukeudu. Tulipa hieno tunne sen johdosta, että oli liittynyt uuteen yhdistykseen, hirmuisen tervetullut olotila sanoisinko. Arvatkaapa kaksi kertaa haluanko maksaa jäsenmaksua ensi vuodelle?

Näin ollen olen päässyt johtopäätökseen, että en enää kiltteyttäni ja mukavuuttani suostu yhtään mihinkään ja alan vittumaiseksi ämmäksi, joka antaa takaisin samalla mitalla, koska kyllä minä sen osaan tarvittaessa. Jatkossa teen minua itseäni kiinnostavia juttuja, joita minun olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten.
Näin ollen ilmoitin itseni kurssille, jossa opiskellaan miten tehdään kakun koristeita sokerimassasta :D

Elämä tosin tulee muuttumaan muutaman viikon päästä aika radikaalisti ja sitä muutosta odottelen suurella innolla ja jännityksellä!