Tuksun MH-luonnekuvaus Ikaalisissa 29.7.2012

Perjantaina kävin kentällä ottamassa Tuksun kanssa hieman hyppyjumppaa ja se meni ihan mainiosti. Reiska tokoili hieman samalla reissulla. Lauantaina mentiin mätsäriin Forssaan ja olipa siellä kuuma kun ei missään kunnon varjoa ja aurinko porotti taivaan täydeltä. Onneksi oli hyvää seuraa, kaksin olisi ollut tylsä hikoilla ;-) Kolme tuntia nimittäin odotettiin kehän alkua kun jostain syystä kehien aloittaminen oli organisoitu hieman huonosti. Tuksu oli oman vuoronsa koittaessa jo tosi nuutunut ja näin ollen se esiintyi hirmu kauniisti pöydällä ja juoksi mitä hienoimmin! Saatiin punainen nauha, muttei sen enempää menestystä. Voisikohan neiti esiintyä tulevalla ulkomaan reissullamme myös samanlailla? No ei tietenkään että sitä taas odotellessa...
 
Eilen sitten lähdettiin Ikaalisiin beussien MH-luonnekuvaukseen, jonne olin myös Tuksun tunkenut :) Ei oltu tätäkään koiraa treenattu ja neiti kuuli elämänsä ensimmäiset laukauksen äänetkin vasta paikan päällä vaikka koko kesä on suunniteltu, että pitäisi käydä ampumaradalla kuunteluttamassa, muttei olla sitten sinne saakka päädytty kertaakaan! Kerettiin katsomaan pari beussia ja juttelemaan beussi-ihmisten (uusien ja vanhojen) kanssa ennenkuin oli Tuksun vuoro. Tässä vaiheessa voin kertoa, että lämmintä oli +29 astetta ja varjoa ei juuri ollut. Paikka oli kyllä muuten tosi kiva, meidän navi ei vaan tajunnut, että sinne pääsi ihan asfalttitietäkin pitkin (ajelutti meidät perille jotain kuntopolkua pitkin ja yritti ajeluttaa samaisia teitä pitkin poiskin mutta siihen halpaan emme kahta kertaa menneet).
 
Tuksu ei jaksanut testin alussa olla kovin kiinnostunut ihmisistä, lähti testinohjaajan (TO) mukaan, muttei noteerannut tätä sen kummemmin. Antoi tosi hienosti kyllä käsitellä itseään, muttei ollut siinäkään kiinnostunut TO:sta. Leikistä innostui tavalliseen tapaansa heti ja oli ihan mukana! :) Hieman korjaili otettansa. Lelun tipahtaessa maahan Tuksu havaitsi sen olevan tosi iso aarre ja otti ritolat aarteensa kanssa. Tätä olin eniten pelännyt. Testissä kun on 2 minuuttia aikaa saada koira kiinni ja sitten alkoi aika kulumaan. Minä kipitin Tuksun perässä, houkuttelin sitä kutsumalla, toisella lelulla ja kipittämällä poispäin. Kävi monta kertaa lähellä, mutten saanut sitä kiinni. Lopulta kun aikaa oli käyttämättä noin 10 sekuntia, karjaisin sille EI, EI ja EIIIII!!! Neiti hämääntyi ja pysähtyi ja sain sen kiinni. Huoh! Meitä ei hylätty heti toisessa osiossa, vaikka oli himppasen lähellä.
 
Takaa-ajossa etukäteen sanoin, että Tuksu ei näe viehettä. Se viehe oli niin jotenkin maastoutunut, mutta Tuksu otti ja näki vieheen ja säntäsi täysillä perään heti kun sain luvan vapauttaa koiran. Molemmilla kerroilla. Ei ollut kiinnostunut "kuolleesta" saaliista. Hetken sain taas jahdata neitiä, muttei sentään oltu vielä lähellä kahta minuuttia, huoh.


Spuudeli lähdössä vieheen perään



Spuudeli tulossa vieheeltä...

 Kolme minuuttia paikallaan. Arvasinkin ettei onnistu Tuksulta :D Hyöri, pyöri, pisti maate, nousi ylös kävelemään...
 
Etäleikissä ei ollut ollenkaan kiinnostunut leikkijästä, bongasi ihan melkein vierestä laavun, jonne tyytyväisenä kipitti varjoon leikkimään piilosta kun päästin vapaaksi. Jouduin hakemaan pois laavulta. Käytiin katsomassa etäleikkijää ja Tuks ei ollut ollenkaan kiinnostunut tyypistä.

Neiti otti jos ei nyt ihan ritoloita niin hatkat ainakin

"Leikitäänkö piilosta välillä?"

 
Päästettiin spuudeli juomaan isolle vesikipolle ja neiti joi ensin ihan hirmuisesti ja sen jälkeen meni sammakkoasennossa makaamaan kippoon! Hieman kävi sääliksi spuudelia vaikka en ihan vielä(kään) ole antanut anteeksi niitä epätoivoisia jahtaushetkiä.
 
Haalarilla Tuksu niiasi, mutta meni heti tutkimaan että mikäs se oli. Näin olin arvannutkin spuudelin tekevän, se on vaan niin utelias eikä tunne pelkoa mitään kohtaan. Haalarin ohi kävellessä Tuksu pysähtyi kerran haistelemaan haalaria.
 

 
Räminälaitteella Tuksu oli tehnyt laajemman väistöliikkeen, mutta meni myös heti itse katsomaan laitetta ja lopulta nosti etutassunsa laitteen päälle, voiton merkiksi vai miksi lie. Ohi kävellessä kävi taas kerran haistelemassa laitetta. Olipa mukavaa kun ei tarvinnut houkutella koiraa tulemaan ihmeellisten juttujen luo, vaan neiti meni itse. Tosin Kyttä aikanaan teki samoin ja meni itse tutustumaan juttuihin, mutta Kyttä ja Tuksu ovatkin aika saman tyyppisiä koiria.

"Mikäs se oli??"

"Käympäs heti tutkimassa"

 
Aaveilla Tuksu katseli aaveita, hyöri ja pyöri omiaan ja koitti keksiä miten saisi vilvoitettua oloaan. Kun päästin irti, niin meni taas laavulle vilvoittelemaan. Menin aaveen luo ja kutsuin, niin spuudeli kyllä tuli täysillä ja tsekkasi aaveet. Ei minkäänlaista pelkoa! :)

"Ei paljon pelota nuo aaveet"

"Mä tuun äippä jeesiin sua niiden aaveiden kanssa!"

"...Ei se mitään apua ois tarvinnukkaan..."

 
Toisessa leikkisessiossa innostui kovasti kuumuudesta huolimatta ja oli tosi innokkaana. Minun leikittäessä Tuksua tuli kaksi ensimmäistä laukausta ja Tuksu ei korvaansa lotkauttanut (katsokaa vaikka videolta!) ja vapaana ollessaankaan ei reagoinut laukauksiin vaan taapersi kuten se oli koko testin ajan taapertanut. Olin tosi iloinen laukauksiin reagoimattomuudesta, koska tämä oli se kohta, josta en voinut olla varma miten spuudeli reagoi, mutta se oli juuri toivotunlainen tässäkin! :)
 

 
Onneksi oli noinkin kuuma päivä - viileämmällä olisimme varmasti tulleet hylätyiksi kun spuudelilla olisi ollut paaaljon enemmän virtaa juosta minua karkuun! Tosin kuumuus vei terää Tuksun reaktioista neidin etsiessä vain viileätä paikkaa.
 
Luonnekuvaajat kehuivat hirmuisesti Tuksun luonnetta ja toinen tuli lopuksi juttelemaan minun kanssani bulleista ja siitä, että miten hänen kaverinsa haluaisi bullia ja tämän nähtyään hän haluaisi kuulemma itsekin! Hieno kuulla, tosin asiaankuuluvasti varoittelin, että kaikki bullit eivät ole yhtä hienoja luonteeltaan ja että Tuksun kanssa elämä ei aina ole kovin helppoa sen uteliaisuuden ja vilkkauden takia. Helppoa elämä on kyllä sen kanssa, koska se on sosiaalinen ja rohkea ja reipas! :)
 
Tunnen näköjään Spuudelin ihan hyvin, koska suurin osa reaktioista oli arvattavissa enkä vissiin ihan turhaan sen mainiota luonnetta ole hehkuttanut kun kerran kuvaajatkin sitä hehkuttivat mainioksi otukseksi! :) Tuksulla oli kuitenkin ikääkin vasta 21 kk tai jotain sinnepäin.
 
Videoita en kaikkia saanut vielä ladattua nettiin viime öisen ukkosen takia (oli pakko sammuttaa kone kun ukkonen jylläsi ihan päällä). Osa videoista kuitenkin on meidän youtubessa... Lisää kuvia löytyy täältä http://remixx.kuvat.fi/#/kuvat/Tuksun+MH-luonnekuvaus+Ikaalinen+29.7.2012/ Kiitos Annalle kuvista, itse otin ja kikkailin niistä eilen mustavalkoisia ja tulikin ihan hauskoja :)
 
Tässä vielä osa-aluetulokset (KLIKKAA painamalla kuvan päältä (on kolmessa osassa) suuremmaksi):
 

Kahden viimeisen yön ukkosten jäljiltä olen itse ihan puhki kun pappakoira on kovasti reagoinut ukkoseen ja mennyt sängyn alle, mutta läähättää niin kovin, että koko sänky tärisee niin koitappa siinä sitten nukkua. Grooh...ehkäpä ensi yönä nukutaan normaalisti? Toivossa on ainakin hyvä elää...

Nöyryytysvideot MH:sta linkistä:

http://www.youtube.com/user/KytReiTuks?feature=watch