Reissun päällä

Viime viikolla matkasin Kirkkonummelle. Mira kysyi minua hoitamaan Månsia ja en kyllä voinut kieltäytyä niin mielenkiintoisesta "keikasta" etenkin kun työkuviotkin saatiin sujuvasti tukemaan retkeä ja isäntä lupasi hoitaa kotona olevat omat koirat.

Ensimmäisenä iltana Måns oli kovin rakastunut minuun. Jopa tässä puhelinkuvassa näkyy palvova (vai kerjäävä?) ilme :)

Läheisyys lämmittää

Mitä lähempänä, sitä parempi.

Yhdessä katseltiin töllöä.

Ehkä hienoin seinämaalaus ikinä!?

Månsin kanssa siis vietettiin mukavia koti-iltoja ja käytiin lenkkeilemässä. Vähän jännitti, että miten pärjään sen kanssa, Måns on kuitenkin Tuksuun verrattuna tosi iso ja voimakas. Kaikki sujui kuitenkin tosi hyvin ja meillä oli tosi kivaa. Onneksi Måns on hidastettu malli Tuksusta, sama nopeus kuin Tuksulla liitettynä kolminkertaiseen massaan olisikin ehkä ollut pelottavaa. Edelleen voi todeta, että paljon on Tuksulla ja Månsilla yhteistä vaikka eri rotuisia ovatkin. Måns on toki ehkä hieman helpompi vaikka sitä massaa onkin enemmän.

Torstaina käytiin Eevan kanssa nauttimassa Hämeenlinnassa Piparkakkutalon antimista, ihanan tunnelmallinen paikka, johon varmasti mennään vielä uudelleen. Perjantaina puolestaan suunnattiin isännän ja Peten kanssa kolmekymppisiä viettämään Helsinkiin ravintola Goodmaniin. Ihan loistava pihvipaikka, suosittelen lämpimästi.

Vasta jälkiruoaksi tilaamaani creme brulee-settiä aloitellessani muistin, että kuva ois ollut kiva...

Lauantaina olikin sitten ankeampi päivä, joka vietettiin hautajaisten merkeissä. Sunnuntaina puolestaan vietettiin isänpäivää. Huhhuh mitä mätystystä monta päivää!

Sunnuntaina illalla käytiin Tuksun kanssa vetämässä rallytokokisojen preppaustreenit ja treenattiin myös itse avoimen luokan liikkeitä. Houkutus on edelleen se, josta Tuksu ei pääse yli eikä ympäri, mutta ehkä se osaa nousta istumasta seisomaan käsimerkillä avustettuna. Katsotaan nyt startataanko ollenkaan lauantain kisoissa... Päätetään asia varmaan kisapaikalla...

Maanantaina minulla oli lomapäivä ja se vietettiin teemalla Ystäväpäivä. Aamulla Anni kera Ilonan ja Aarren tulivat meille, otettiin meiltä mukaan minut, Reiska ja pakettiauto ja lähdettiin ajelemaan kohti Porvoota. Porvoossa käytettiin koiria eläinfysioterapeutti Riina Kellmanilla ja tietenkin ostoksilla! Reiska oli vähän hämääntynyt kun outo tyyppi teki käsittelyn oudossa paikassa, mutta hyvin makaili paikallaan ja voi sitä pienen miehen iloa käsittelyn jälkeen. Riina oli todella mukava ja kuten hän itse sanoi, niin vaihtelu tekee hyvää ja uudet silmät ja kädet huomaavat helposti jotain, mitä ei ole aiemmin huomattu. Tanjan useasti ihmettelemä jumi Reiskan selässä oli Riinan mielestä pallea, joka on ollut jo pitkään jumissa ja aiheuttanut jo pientä häiriötä aineenvaihdunnassakin. Tätä auottiin pitkästi ja hartaasti ja taidettiin saada parempaan menemään. Muuten miekkonen oli kohtalaisen hyvässä kunnossa.

Olin tosi onnellinen, että saatiin Porvooseen aikoja, koska Reiskan selkä on nyt oireillut niin paljon lähiaikoina, että käsittelyt tavallista tiheämmillä väleillä lienevät tarpeen. Kevät ja syksyt ovat vähän hankalia ilmoja Reinomiehelle. Mielenkiintoinen ja mukava kokemus kyllä tuo Porvoo! :)

Eikä me sentään pelkästään fyssarin takia ajeltu Porvooseen vaan käytiin myös Brunbergin suklaatehtaan tehtaanmyymälässä, Silverillä, Peten koiratarvikkeessa ja ja ja... :) Reiska sai uuden kaulapannan ja talvitakin, Tuksu uuden pedin, isäntä suklaata ja emäntä putkirullan. Ihaninta taisi kuitenkin olla, että kerrankin oli aikaa rakkaan ystävän kanssa viettää aikaa! Tosin, ei me päästy kun alkuun ja kuulumiset saatiin vaihdettua että pitänee varata lisää vastaavanlaisia päiviä.