Rallytokokisoissa

Viime viikon lopulla minuun iski hirmuinen flunssa. Nyt tilanne on parantunut hieman, tosin ääni on ollut torstaista asti kateissa ja yskittää ihan hirmuisesti. Onneksi isännän työkaverit valitsivat minut "vuoden vaimoksi 2014" - tulipa hyvä mieli ;-)

Lauantaina kuitenkin raahauduin pää kainalossa rallytokokisoihin, koska olin vastaava koetoimitsija. Otin mukaan myös Reiskan, jonka kanssa kisasin mestariluokassa. Mestariluokan rata oli kiva, vaikkakin aika vaativa ja yhtään tulosta ei radalta tullutkaan.

Reiskan mestariluokan ratapiirros

Alku lähti menemään vähän hortoillen kuin Reiska ei olisi tiennyt mitä ollaan tekemässä. Pujottelussa ei ollut tällä kertaa törppöjä, vaan kumisaappaita ja ne oli tosi kiinnostavia Reiskan mielestä ja muutamaan piti kurkata. Jälkeenpäin kuulin, että kyseiset saappaat olivat olleet viimeksi paimennuspellolla ja eipä ihme että Reiskaa kiinnostivat siis.

En muista yhtään miten muutama kyltti on sujunut (mm. puolenvaihto takana), mutta houkutuksessa ollut kissanruoka (toisena houkuttimena oli klapeja) kiinnosti miestä myös kovasti. Merkille lähetystä ei olla taas aikoihin harjoiteltu ja sitä pitäisi kyllä harjoitella niin, että lähistöllä on muitakin samanlaisia merkkejä ja pitää kuunnella ja seurata mihin lähetän. Nyt lähetin mielestäni tosi hyvin ja näytin vielä suunnankin mihin ollaan menossa, mutta ei. Piti siis lähteä vasemmalle sivulle, mutta miekkonen ehti bongaamaan edessä olleet spiraalin törpöt ja kirmasi sinne. Minulta kun ei ääntä lähtenyt niin vaikea oli kieltääkään.

Lopputulos: väärä merkki
Kuva: Tia Eskelinen

"Huusin" pois, osoitin oikeaa merkkiä ja mitä tekee Reiska. Juoksee takanani olleelle houkutuksen merkille. Yritin vielä ja ei, taas spiraalilla. Todellinen putkiaivo. Ei yhtään osannut katsoa sivulleen vaikka näytin selkeästi kädellä, mihin piti olla menossa. Koska tämä oli toivotonta, jätin Reiskan sinne spiraalille, koska jos sitä ei olisi jättänyt mihinkään, olisi seuraavastikin kyltistä tullut -10. Loppuradalla oli spiraali siten, että koira on oikealla puolella ja Reiska ei millään meinannut pysyä oikealla sivulla ja peruuttamista oikealla puolellani se ei vaan osaa, joten kymppejä sateli. Käytösruutukaan ei meinannut mennä putkeen kun taisi Reiskalla rallijalka vipattaa. Tosin, olin jo puolenvälin jälkeen tiennytkin sen, ettei tulla saamaan tulosta niin sama se sitten paljonko niitä virheitä on.
Lopputulos: ei tulosta, mutta meillä oli pirun hauskaa :) Yleisöllä kuulemma myös.

Avoimen luokan rataa katselin vähän aikaa ja totesin, että pitänee soittaa isännälle, ettei tarvitse tuoda Tuksua paikalle. Radalla kun oli kissanruokahoukutus, seisominen ja pyörähdys eli kaikki ne kolme juttua, joita Tuksu ei osaa. Houkutusta ollaan muutama kerta harjoiteltu ja se ei pääse siitä yli eikä ympäri... Ennenkuin kuitenkaan ehdin isännälle soittaa kävi niin, että isäntä tuli paikalle. Ei siinä sitten muu auttanut kuin kisata kun kerran koirakin oli paikalla.

Eniten pelkäsin, että Tuksu ottaa hatkat kun on vapaana, mutta se taisi olla siinä muistelossa, että isäntä on paikalla (vaikka olikin jo lähtenyt pois) eikä uskaltanut harrastaa sikailua. Pujottelun saappaisiin Tuksu tunki koko päänsä, ainakin kahteen saappaaseen. Pyörähdyksessä autoin sitä oikein huolella kunnon käsiavun ja kumarruksen kera (avoimessahan ei saisi kumarrella enää) ja sehän pyörähti oikein kivuttomasti. Houkutusta se ei voinut huomata, koska seurasi niin hienosti eikä herpaantunut ollenkaan. Tosin etukäteen tiesinkin, että jos houkutus on alkuradalla niin se on ehkä selvittävissä, koska keskittyminen ei ole vielä paljon herpaantunut eikä hyytyminen tapahtunut.

Seisominen ja koiran kiertäminen onnistuivat hyvin, olin ihan että WTF?? Tosin Tuksu oli liian vinossa seisomisessa, mutta seisoi paikallaan kun kiersin sen ja se oli ihan käsittämätöntä. Spiraalissa juosten alkoi hieman hyytymistä tapahtumaan, mutta hyvin päästiin loppuun asti.

Ihan mahtava fiilis, ratasuoritus oli todella hieno ja olen enemmän kuin tyytyväinen vaikkei tulosta tullutkaan! Mitään en uusinut, koska se olisi latistanut virettä enkä tiedä olisiko Tuksu jaksanut tehdä rataa loppuun asti.

Eteentuloissa taisin vanhasta tottumuksessa ottaa apuaskeleen, joka on kielletty avoimessa luokassa...

Ei paljon houkutus houkuta Tuksua! Sopivampi panta pitäisi hankkia...

Melkein maalissa meinaa jo hyytyä.

Kokonaisvaikutelmasta oli otettu pois 4 pistettä kun olin imuuttanut Tuksua. Se ei vaikuttanut kyllä lopputulokseen mitenkään. Itse en sitä huomannut niinkään, mutta kuvista sen kyllä huomaa. Kuvista iso kiitos Tia Eskeliselle! :) Tuksulla alkaa olemaan jo ihan kohtalaiset kisarutiinit ja se kestää näköjään radan palkatta, mahtiskoira!

Ja katsokaa, häntä pystyssä koko ajan ja mikä kontakti, koko ajan tarkkailee minua! On se vaan aikamoinen :)

Pyörähdys on vähän kaksijakoinen liike. Tuksu pyörii ympyrää vähän liikaakin enkä tiedä haluanko opettaa sille käskystä pyörähdystä, koska sitten saattaa kaikki tekeminen mennä pyörimiseksi kun se on jo luonnostaan niin ihqua. Onneksi ei sentään jahtaa häntäänsä vaan pyörii vaan huvin vuoksi. Hepulikohtauksen eli hillittömän hallitsemattoman pyörimiskohtauksen se saa kun vähän kumartuu leikkiasentoon ja sanoo sille "ähhääää" matalalla äänellä.

Houkutus ja tuo seisominen kaipaavat harjoittelua ja tuo ohjaajan oma toiminta myös. Etenkin ongelmia tuottaa tuo ison koiran ohjausmoodista siirtyminen lennossa pienen koiran ohjausmoodiin. Onneksi alkuvuodesta päästään kivaan treeniryhmään treenimään ja sitä odotan jo kuin kuuta nousevaa. Lisää kisojakin on tiedossa, nyt kun on kynnys poistettu ja kokeiltu ja todettu, ettei se välttämättä ihan katastrofaaliseksi mene. Tosin, kyllä Tuksu jossain tulevaisuuden kisassa taatusti ottaa ritolat, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Alokasluokassa sitten kisasin vielä keskikokoisen villakoiran, Naperon kanssa omistajan ollessa estynyt. Napen kanssa ollaan jokunen kerta harjoiteltu ja Nape on mielettömän hyvin opetettu ja tekee tosi hienosti hommia melko vieraankin ihmisen kanssa. Rata meni hyvin, tosin meidän takana kuului jotain rähinöintiä, niin siitä meni pari pistettä kun Nape jäi jumittamaan ja kuikuilemaan rähinöintiä, mutta varmalla suorituksella 83 pistettä eli hyvä tulos :) Loppuaika menikin seurakavereiden suorituksia jännittäessä ja kisajärjestelyjä hoitaessa. 11 tunnin kisapäivän jälkeen loppuiltana ei sitten pystynytkään tekemään muuta kun sohvautumaan ja se saman sohvautuminen jatkui vielä sunnuntain. Yritän nujertaa tämän flunssan, mutta saa nyt nähdä miten käy.

Loppuviikosta on pakko olla kunnossa kun lähdetään vähän matkailemaan Itämeren taa :)