Maanantaina töiden jälkeen otettiin isännän ja Tuksun kanssa suunnaksi Forssa, jossa pompattiin Johannan ja colliepoikien Mickyn ja Jackyn kyytiin. Mukaan pomppasivat vielä Ansku ja länderineidot Fyra ja Cinco. Hyvin mahduttiin kun Tuksulla oli pikkuboksinsa mukana. Suuntana oli Hyvinkään vinttikoirarata, jonne meillä oli varattuna parin tunnin viehejuoksutreenit.
Lämmiteltiin ensin vähän koiria ja sitten Tuksu sai luvan aloittaa, koska tiedettiin, että se ajaa viehettä ja näin ollen voitiin laittaa ensikertalaiset aidan viereen katselemaan ja ottamaan lämpöä. Tuksu ei meinannut nahoissaan pysyä kun päästiin radan puolelle, oli tosi vaikea irroittaa siltä pantaa ja samalla pidellä kiinni siitä jottei se karkaisi ennen aikojaan vieheelle. Onnistuin kuitenkin hommassa ja saatiin kaikki kolme Tuksun juoksua onnistumaan tosi hyvin. Hienosti neiti kyllä pinkoi - tämä on niiiin Tuksun laji :) Ohjeeksi seuraavaa kertaa (eli ensi kesää) varten tuli, että Tuksulle pitää laittaa koppa päähän, koska kun se lopuksi saa vieheestä kiinni, niin se ei siitä irrota ja joka kerta se vain hankaloituu se irrottaminen. Ei meitä nyt kuitenkaan vielä ollut kuin kolme ihmistä sitä irrottamassa ;-)
Radan ulkopuolella Tuksu oli ihan lungisti ja istuskeli isännän sylissä. Hieno huomata, että tyyppi, joka on ihan liekeissä kun pääsee hommiin, pystyy kuitenkin relaamaan ja ihan rauhassa katselemaan muiden vieheen ajoa kuumumatta ollenkaan. Hitsi kun mä niin tykkään neidin pääkopasta, siellä on niin palikat paikoillaan! :)
Keskiviikkona oli vuorossa Mäkisen Heikin tokokoulutus ja otin sinne mukaan Tuksusen, koska Reiskan kanssa tiedän mitä pitäisi tehdä, en ole vain jaksanut tehdä. Tuksun kanssa oli tunne, että tarvitsen ulkopuolista näkemystä muutamaan asiaan. Tuksu oli kyllä tosi kummallinen koulutuksessa, se oli jotenkin ihan laamana siellä, en tiedä mikä vaivasi. Kyllä se teki, muttei sillä normaalilla asenteella, mikä sillä on. Otettiin seuraamisen käännöksiä vasemmalle. Näissähän olen hokenut, että Tuksu ei niitä osaa, mutta kävi ilmi, että ihan hyvin se osaa kun minä osaisin vain kääntyä oikein. Harjoiteltiin sitten kääntymistä koiraa helpottavalla tyylillä ja hyvin meni käännökset. Hienoa!
Toisena ongelmana otettiin esille paikallamakuu ja näytettiin, että miten se ottaa ritolat sieltä. Saatiin tähänkin vinkkejä eli lyhyellä matkalla, usein palkkausta ja sitten vielä niin, että ohjaaja liikkuu ja koiran pitäisi pysyä paikallaan eli ihan perusjuttuja, joista olen ehkä yrittänyt vähän luistella.
Torstaina oli sitten vuorossa möllitoko Loimaalla. Osallistuttiin siten, että minä & Tuksu alokasluokkaan Oikun ja Ilonan kanssa ja sitten Ilona osallistui voittajaluokkaan Reiskan kanssa. Oltiin tunnin verran myöhässä ja aloitettiin heti sisään päästyämme yksilöliikkeillä. Seuraamisessa Tuksu vähän jätätti ja saatiin siihen palaute, että sen takia kun minä tuijotin sitä. Kun otin kohteen jostain muualta ja kävelin pää pystyssä, niin neitikään ei jätättänyt. Molemmat seuraamiset oli kyllä tosi hyvät muuten. Yksi perusasento jäi tekemättä.
Liikkeestä maahanmeno oli hieno, pysyi tosi hyvin, ei halunnut tosin enää nousta istumaan perusasentoon.
Luoksetulo oli superhieno, tosin lähti liikkeelle liikkurin käskystä. Otettiin uudelleen ja teki saman, muttei jääty hinkkaamaan asiaa sen enempiä.
Liikkeestä seisominen ei mennyt putkeen, kun Tuksu ei muistanut pysähtyä. Kun vihdoin sain sen pysäytettyä, niin ei suostunut sen jälkeen liikkumaan :D
Tätä Tuksu ei oikein osaa ja pari päivää sitten tähän vaihdettiin käsky, niin pieni valkoinen ei ehkä ihan voinut tajuta että mitä ollaan tekemässä.
Hyppyäkään Bun ei oikein osaa, hyppäsi kyllä ihan hyvin, mutta kiersi sen jälkeen esteen ja tuli mun luo :)
Lopuksi oli paikallamakuu. Jätin Tuksun hihnaan, hihna maahan ja itse muutaman metrin päähän. Kahden minuutin aikana palkkasin neitiä 3 kertaa, hyvin makasi :) Tästä se lähtee.
Tulokseksi 147, 5 pistettä eli hieno kakkostulos :)
Voittajaluokan osalta jouduimme tekemään eläinkokeita ja minä siis liikkuroin Reiskan ja Ilonan. Reiska ei tainnut tehdä missään liikkeessä oikein mitään ihmeempiä virheitä. Seuraaminen oli hieno, istuminen vähän hidas kuten aina. Noudot muuten hyvät, mutta paluuhyppyyn tarvitsi pienen käsiavun. Metallin palautti eteen ja muut sivulle. Kaukoissa tarvitsi yhden lisäkäskyn ensimmäiseen istumiseen ja liikkui puoli vartalonmitallistaan. Ruutu oli hieno, tosin ei tajunnut lähteä sieltä ennenkuin kolmannesta käskystä seuraamiseen. Tunnari vähän jännitti kun minä vein kapulat, mutta mutta tosi hienosti Reiska toi sen Ilonan hajuisen! Mystistä!
Tosin Jonna sanoi, että jos koira oikeasti osaa tunnarin, niin se tuo kapulan sille, jonka kanssa on tekemässä hommia. Pitänee paikkansa ihan täysin! :)
Lopputulos 263 pistettä ja hieno ykköstulos! Voimme siis odottaa hyvää pian alkavalta kisauralta! :)
Ihan loistava möllitoko, koska sain juuri sitä palautetta ulkopuolisilta, jota kaipasinkin! :) Tuomari oli kiva ja järjestelyt toimivat mainiosti sekä kakku oli hyvää ;-)
Tuksun neljäs koettelemus samalla viikolla usui perjantaille, jolloin startattiin taas Ilonan kanssa kohti Loimaata. Tällä kertaa vuorossa oli Anette Lindellin agilitykoulutus. Virtaa neidissä riitti vielä tähänkin ja otettiin ihan simppeleitä ohjausjuttuja. Huomattiin, että Tuksu ei osaa suorittaa kovin hyvin esteitä kun minä olen "väärällä" puolella ohjaamassa eli kaikista puheistani huolimatta olen toistanut samat virheet kuin ennenkin :( Putkeen todettiin Tuksun osaavan kohtalaisen hyvin hakeutua. Keskusteltiin Tuksun kanssa treenaamisesta ja sen palkkaamisesta ja sain taas uusia vinkkejä tekemiseen ja treenaamiseen. Oikein hyvä koulutus siis :)
Lopulta Tuksun fiilis olikin sitten tämänmoinen (...älä isonna kuvia, koska huonolaatuisia...):
Isännälle on myös teetetty Tuksun "fanipaita". Edessä on teksti I <3 aika="" anskulle="" class="separator" ehk="" ett="" haluan="" hieno="" itselleni="" ja="" ksi="" kuvan="" lis="" mukainen="" n="" p="" piti="" profiili.="" samanlaisen="" sen="" style="clear: both; text-align: center;" takana="" tilata="" tuksu="" tuksun="" vaaleanpunainen="">
Itse olen ollut niin menossa koko viikon, että mitään en ole ehtinyt ja pyykkivuoret sen kun paisuvat paisumistaan.
Piha kuitenkin näyttää kukoistavan ilman minuakin ja jos omenankukkien määrä on jotenkin suhteessa syksyllä tulevien omenien määrään niin me ehkä hukumme omeniin...
Sireeni ja omena vierekkäin eräänä aamuna klo 6.00. Sireenien ja kielojen tuoksu on lempituoksuni ja molemmat kukkivat paraikaa, ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti