Reiskan kanssa ollaan jo useamman vuoden ajan käyty eläinfysioterapeutilla pitämässä miekkosta kunnossa ja avaamassa sen jumeja. Viime käynnillä fyssari sanoi, että Reiska on aina samasta kohtaa jumissa ja että voisi ehkä olla hyvä kuvauttaa se kohta selästä. Asiahan heti hermostutti minut ja tilasin siltä istumalta eläinlääkäriin kuvausajan.
Kuvannut eläinlääkäri nyt ei mistään mitään tiennyt, mutta kyseisen eläinlääkäriaseman valitsinkin mainion sijannin vuoksi, hinta olikin sama kaikissa kolmessa paikassa, mihin soitin ja tiedustelin asiaa. Kuvaustuloksena oli, että Reiskalla on nikamavälissä L7-S1 jotain, ilmeisesti spondyloosin alkua. Väli ei kuitenkaan vielä ollut luutunut kiinni ja muu selkä oli kauniin näköinen. Kuvannut eläinlääkäri suositteli magneettikuvausta, jotta voidaan nähdä painaako hermoja jokin ja muutenkin sieltä näkisi tarkemmin sen, missä tilassa koko selkä on. Lisäksi suositeltiin laserhoitoa, jota pitää miettiä. Magneettikuvauksen osalta ongelmana on suuri säteilyannos, joten ei välttämättä maksa vaivaa sinne mennä. Haitat voisivat siis olla hyötyjä suuremmat. Kipulääkkeitä saatiin muovikassillinen, joita on tarkoitus syöttää sitten kun koira on kipeimmillään, tosin eipä Reiska ole missään vaiheessa vielä kipeä ollutkaan, mutta niitä kipeitäkin jaksoja voi olla tulossa.
Ensin mieleeni tuli, että käärin rakkaimpani pumpuliin ja pidän siellä. Onneksi kuvauspäivän iltaa kohden mentäessä järki alkoi voittaa ja eläinlääkärikin sanoi, että kaikkea voi harrastaa kuten nytkin, mutta koiran ehdoilla. Hyppyyttäminen rasittaa kuitenkin selkää entisestään, joten agility jätetään tämän kauden jälkeen. Agility on Reiskan rakkain laji, se mistä se oikeasti eniten tykkää, joten putkihömpsöttelyjä ja muuta pientä jatketaan tulevaisuudessakin kun kisaaminen on lopetettu. Tokosta ja rallytokosta tuli kertaheitolla meidän päälajit, ehkäpä sitä koiratanssiakin pitää nyt tosissaan alkaa puuhastamaan.
Vedättäminen ja asfaltilla juoksuttaminen eivät myöskään ole hyväksi, joten nekin jätetään. Haikea olo kyllä tuli kun tuossa yhtenä päivänä pakkasin Reiskan avustuksella vetovaljaat pitkäaikaissäilytykseen. Siellä ne odottavat seuraavaa urosbeussia, jonka tulemiseen meille voi mennä vuosia, koska isännän kanssa ei olla ihan yhtä mieltä seuraavasta koirasta - rodusta saatikka sukupuolesta. Tuksun kanssa puuhastelua pitäisi myös kontrolloida, mutta jos Reiskan rakkain harrastus eli agility kielletään, niin Tuksun kanssa painimista ja rallattelua en enää voi kieltää. Ei se olisi koiran elämää jos kaikki kiva kiellettäisiin.
Onneksi on vakuutus, joka korvasi kuvauksen ja ilmeisesti jotain hoitoja jatkossa. Harkitsemaani vakuutusyhtiön vaihtoa ei tosin nyt voida suorittaa, joten olemme kiinni Pohjolassa ;-)
Koska haluan enemmän tietoa kuin mitä kuvannut eläinlääkäri minulle pystyi kertomaan, tarkoitus olisi käydä jollain selkäspesialistilla vielä tässä ehkä kesän aikana.
Kiitos meidän ihanalle fyssari-Tanjalle kuvauskehoituksesta, olet todella ammattilainen! :) Onneksi agilityuran lopettaminen oli asialistalla, tosin ajankohta aikaistui vuodella, mutta koiran terveys ja elämänlaatu ovat minulle paljon tärkeämpiä kuin harrastaminen.
Tästä eteenpäin mennään Reiskan ehdoilla ja onneksi se on ollut iloinen ja onnellinen koko ajan tietämättä diagnoosistaan mitään ja lohduttanut hetkittäin allapäin olevaa omistajaansa.
Kiitos kaikki rakkaat ystävät, jotka olette myötäeläneet lähiaikoina elämässämme ja tukeneet meitä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti