Hyvää Uutta Vuotta 2016!

Viimeisiä viedään. Tätä vuotta nimittäin. Blogi on ollut pitkään päivittämättä ja joulukin jo meni, joten turha varmaan hyvän joulun toivotuksia enää tänne raapustella.

Päivittämättömyydelle on sentään erityisen pätevä syy, syy joka on vienyt kaiken ajan ja vaikkei olisikaan niin blogi ei ole ollut niiden tärkeimpien asioiden listalla hetkeen.

Koplaamme on nimittäin syntynyt uusi vahvistus.

Tältä näytti marraskuulla koplamme kokoonpano:

Karvakaverit on ottaneet uuden kaverinsa todella hienosti siipiensä suojaan. Reiska etenkin on tosi huolissaan koko ajan tyypistä ja haluaa olla lähellä pitämässä tilannetta silmällä koko ajan. Ei kuitenkaan ole mustasukkainen ja vauvaa katsomaan tulleet vieraat ovatkin saaneet ihan rauhassa tulla ja pidellä vauvaa. Reiska on vaan läsnä koko ajan tavallista enemmän. Alkuun se kovin piti vahtia oudoista asioista talomme ympärillä, esim. uusi postinjakaja sai haukut useammankin kerran, mutta sittemmin se on jättänyt vahtitouhuja... Tuksulle nimittäin.

Lenkeillä kun käskee Reiskan kävellä vierellä, niin se kävelee vauvan vierellä, ei minun. Täydellinen vauvaperhekoira, ei voi muuta sanoa.

Tuksun suhtautuminen vauvaan hieman jännitti alkuun ja hirmuisesti se olisi rakastanutkin vauvaa, mutta Tuksun tuntien rakastaminen on hieman rajua hetkittäin. Tuksulle piti alkuun pitää kovasti komentoa, että vauvaa ei mennä litistämään rakkaudesta eikä sen päälle ajatellakaan istua tai mitään muutakaan. Nopeastihan tuo oppikin. Lenkeillä Tuksu murisee vastaantulijoille ja vahtii vauvaa kovasti. Kukapa olisi uskonut että Tuksusta kuoriutuu vahtikoira?

Välillä se oli kyllä ihan kypsä elämäänsä ja oli muuttamassa pois meiltä, etenkin Johannan käynnit meillä sai sen pakkaamaan kamansa ja yrittämään muuttoa. Pari kertaa se livahti ovestakin ulos, mutta tuli onneksi takaisin sisälle eikä onneksi mennyt omaa pihaa pidemmälle. Jännä on se, ettei Tuksu ymmärrä yhteyttä vauvan ja sen välillä, että se on joutunut koiraksi koiran paikalle. Sieltä prinsessapaikaltaan.

Laiminlyöty prinsessakoiranen sai sentään uuden pedin joululahjaksi ja siitäkös prinsessa tykkäsi.

 Koirien kanssa on viime aikoina vaan keskitytty lenkkeilyyn ja hienosti osaavatkin jo kulkea vaunujen vierellä. Tuksun kanssa kävin syksyllä kerran Loimaalla doboilemassa ja Reiskan kanssa on muutaman kerran käyty rallytokoilemassa, pari kertaa oma-aloitteisesti ja pari kertaa maneesitreeneissä. Tuksun kanssa on käyty myös eläinlääkärissä kun se vuotaa välillä verta tosi oudosti, mutta syytä asiaan ei ainakaan vielä ole saatu selville.

Fyssarillakin on käyty pariin otteeseen. Reiska on ollut tosi hyvänä, parempana kuin vuosiin etenkin minun loppuraskausajan kun se sai joka päivä juoksennella vapaana omaan tahtiinsa kun minä taapertelin perässä omaan tahtiini. Tuksu taasen on ollut aika jökkiksessä, mutta sille ei oikein voi mitään, ei tuo opi ikinä. Nimimerkillä eilen paineli aitaa päin ja nyt on nenä turvoksissa ja vekeillä.

 Joulua vietettiin perinteiseen tapaan, vielä ei tarvinnut jälkikasvun joululahjoja tai joulupukin tilaamista suuremmin suunnitella, mutta nekin ajat taitavat olla edessä muutaman vuoden päästä viimeistään.

Lenkkimaisemia 28.12.2015

Uuden vuoden lupauksena voisin koittaa sellaista, että jotain tervehdyksiä heittelisin blogiin edes kerran kuussa.

Nauttikaa ihanista lenkkikeleistä, koiristanne ja toisistanne ensi vuonnakin! Terveyttä ja hyviä vointeja kaikille lukijoille!