Tuksu palasi mammaloman jälkeen kisatouhuihin lauantaina Loimaan rallytokokisoissa. Kisoja varten jaksettiin harjoitella jopa ruhtinaalliset kaksi kertaa lokakuussa syntyneiden pentujen jälkeen. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi kannattanut hieman ihan perusasioita treeniä ennen kisoja ;-)
Koko radan Tuksu oli mukana tosi hyvin ja teki töitä tosi hyvin, mikä ei bullille ole mikään itsestäänselvyys. Miinuksena oli se, että pomppi minua vasten tosi paljon kun oli niin täpinöissään. Paikalla makaaminen ei onnistunut ekalla kerralla, mutta uusinnalla se meni nappiin. Sivulle tulo ei onnistunut ja siitä aika paljon virheitä. Muutenkin pientä viilattavaa löytyi, mutta olen kovin tyytyväinen ja iloinen suorituksesta :)
Mainiolla suorituksella, jota tuomarikin monesti jälkeenpäin kehui, 65 pistettä eli 5 pisteen päähän tuloksesta. Nyt vähän harmittaa etten ilmoittanut seuraaviin kisoihin Reiskaa ja Tuksua vaan pelkästään Reiskan. Noh, kyllähän noita kisoja tulee ja jos ei keretä saamaan RTK1:stä ennen virallistumista niin hankitaan se sitten virallistumisen jälkeen.
Videota suorituksesta ehkä tulossa jossain vaiheessa... Oudointa muuten kisapaikalla oli, että useampikin mieshenkilö oli kuulemma videoinut meidän suorituksen?! Tiedä sitten johtuiko MOT:n "tappajakoira"dokkarista, jossa todettiin bullterrierien olevan hirveitä tappajakoiria vai jostain muusta.
Nyt vaan treenimään säännöllisesti, niin hyvä tulee! :) Ja onneksi kevääksi onkin treenipaikka, joten sitä säännöllistä treeniä olisi tulossakin! Toivotaan myös että saadaan kisapaikkoja, ne kun tuntuvat olevan aika kiven alla ja varmasti ovat sitä vielä enemmän lajin virallistuttua. Itse järjestämissäni kisoissa kun en itse voi kisata ellen saa jotain toista koetoimitsijaa "omiin" kisaluokkiini.
Lopetukseksi voin kertoa, että meillähän on opetettu koirat sanomaan erilaisia sanoja. Kyttä osaa sanoa "pienen sanan", "ison sanan", "äristä vähän" ja muutaman muunkin ääniskaalaan kuuluvan jutun. Reiska osaa "pienen sanan" ja "ison sanan". Tosin Reiskan pieni sana on usein sellainen, ettei se kuulu mihinkään, posket vaan heilahtavat heiluvan hännän lisäksi. Tuksu on vihdoinkin 3,5 vuoden kypsässä iässä oppinut sanomaan "pienen sanan", joka on sillä semmoinen aika hiljainen ja nopeasti sanottu "Häyhr". Tosin pientä viilausta asiassa on, koska neiti ei osaa sanoa sitä muuten kuin maaten. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti