Lauantaina oli vuorossa hajutunnistuskurssi Loimaalla. Oltiin Tuksun kanssa oltu samaisella kurssilla viime vuonnakin ja nyt haluttiin lisäoppia ja neuvoa miten jatkossa työskennellään ja minkälaisia treenejä kannattaa tehdä. Kouluttaja oli taas Liisa Pennanen RainDogsista.
Koulutus alkoi luennolla, jonka olin jo kerran kuunnellut, mutta joka oli edelleen hyvin mielenkiintoinen ja asiapitoinen. Tuksu oli luennon ajan kotona ja saapui paikalle Minnan koulukyydillä, mikä oli mielestäni hauska, mutta juuri oikea nimitys saapumiselle. Oppimaan koirakouluunhan Tuksu tuli :D
Tuksun kanssa kerrattiin hieman perusteita ja ne sujuivat tosi hyvin. Olin ilmeisesti perushomman onnistunut opettamaan tosi hyvin, kerrankin! :) Perusnuuskuttelun jälkeen alettiin pistää nuuskupurkkia kauemmaksi ohjaajasta ja silloinkin nuuskuttelu sujui hyvin. Tämän jälkeen purkki piilotettiin niin ettei Tuksu nähnyt mihin se piilotettiin ja lisäksi vielä piilotus tapahtui tavaramäärän sekaan (penkkejä, tyynyjä, kasseja, pahvilaatikoita). Tuksu teki pari järkyttävän hienoa suoritusta etsimisessä, WOW! :)
Tässä vaiheessa tosin aloin myös huomaamaan, että Tuksu alkoi olla kaikkensa antanut eikä se jaksanut kauheasti muuta tehdä kuin jumittaa ;-) Käytiin kuitenkin kouluttajan kanssa läpi, mitä jatkossa treenitään eli piilotetaan hajulähde pahvilaatikkoon (joita Markus ystävällisesti lupasi tuoda minulle työpaikaltaan) ja otetaan useampi samanlainen pahvilaatikko, joihin tehdään yksi reikä ja joista koira joutuu etsimään sen, jossa se haju on. Tämän jälkeen hajulähdettä voidaan piilotella esim. kankaiden alle ja etsimään sen kankaanpalan, jonka alla hajulähde on. Ilmaisuakin pitäisi alkaa vähitellen kehittämään, Tuksulla se voisi luontaisesti olla seisominen nenä kiinni hajulähteessä (tai kuten kurssilla teki eli työnsi pahvilaatikosta päänsä väkisin sisään ja seikkaili pahvilaatikko päässä) tai maahanmeno hajulähteen äärellä. Pitää katsoa kumpi olisi parempi.
Tällä kertaa nuuskuteltiin tavallisen teen hajua mutta kotona ajattelin siirtyä Tuksun kanssa kantarelleihin ja jos yrittäisin opettaa Reiskalle kotiavainteni hajua.
Hajutyö on kyllä vaan niin kiinnostava ja oma maailmansa, josta ei voi olla muuta kuin ihmessään :) Nuuskuttelujutut ovat, yllättävää kyllä, Tuksulle myös tosi luontaisia juttuja johtuen ehkä työskentelyn tietynlaisesta nopeudesta ja vaihtelevuudesta, ei kerkeä kyllästymään ja samanlaisia toistoja ei tule liikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti