maanantai 27. heinäkuuta 2015

Keikkaa pukkaa!

Viikko sitten sunnuntaina ohjelmassa oli seuran omalla kentällä järjestetty Hannele Pirttimaan rallytokokoulutus. Koulutus toteutettiin möllikisamuotoisena eli ensin tehtiin kisamainen suoritus, sitten saatiin arvostelulomake ja käytiin läpi virheet ja sen jälkeen tehtiin ns. palautteleva suoritus ja palkattiin koiraa radalla ja panostettiin siihen, että saataisiin virheet korjattua.

Reiska oli heti mestariluokassa aloittamassa päivää. Radalla oli merkille lähetys, jonka jälkeen vähän matkaa eteenpäin oli houkutus, jossa oli vinkupossu. Vinkupossu on Reiskan suuri heikkous! Lähetin merkille, lähti vinkupossulle. Sain pysäytettyä karjaisemalla siten, ettei ottanut possua suuhunsa vaan jäi sen viereen ihmettelemään. Vanhana tokokoiranahan Reiskan on kovin helppo lähteä edessä olevalle merkille kun taas rallytokossa merkki on sivulla ja se on välillä vähän hankalaa, etenkin jos merkkejä on edessäkin niin valitsee kyllä mieluusti edessä olevan merkin.

Siihen olin kyllä tyytyväinen, että sain ohjattua masentuneen Reiskan pois possulta ja menemään merkille. Houkutusta suoritettaessa ei vilkaissutkaan possuun, mutta koko koiran yleisilme oli hyvin masentunut kun ei saanut leikkiä possulla (kotonahan possu on pannassa kun kukaan ei jaksa kuunnella sen röhkimistä). Muutaman kyltin päässä oli kuitenkin sarjahyppy, joka piristi miekkosta kovasti. Kokonaisuutena olen aika tyytyväinen rataan, pisteet eivät kuitenkaan kisoissa olisi riittäneet tulokseen, koska:
- Reiska oli niin jumissa ettei kääntynyt millään kolmella kyltillä, missä olisi kääntymistä tarvittu
- Innostui hypystä ja jostain muustakin niin paljon, että rintamasuunta oli eri kuin piti

Kokonaisuutena vaivasi tuo jumitus, koska juurihan oltiin fyssarilla, mutta muuten olin tyytyväinen. Mitään uutta ongelmaa, josta en olisi tietoinen ei tullut.

Toisella rundilla palkkailin satunnaisesti ja se meni ehkä jopa paremmin. Sarjahypyllä tuomari oli kyllä sitä mieltä, että kannattaisi kutsua Reiska hyppyjen välissä seuraamaan vieressä eikä päästää hyppimään koko settiä, koska jään niin paljon jälkeen ja rintamasuunta ehtii Reiskalla vaihtua tai sitten joudun pysäyttämään sen kokonaan seis-käskyllä ja kumpikin on oikeastaan yhtä huono vaihtoehto.

Muutenkin hyviä vinkkejä tuli useita ja niitä pitää ottaa käyttöön. Koko päivän kun paikalla hääräsin ja muissa luokissa tuomarinsihteerinä toimiessani totesin, että kylläpä tuossa lajissa on vielä opittavaa. Pää täynnä asiaa, mutta tyytyväinen olo ja toivottavasti ehdin ja muistin tiistain kurssilaisilleni kertoa kaiken ennen kuin unohdan puolet!

Tuksu oli mukana rallykoulutuksessa ja lopuksi sai hengailla kentällä ja muistutella mieleensä perusjuttuja, tosin ne näyttivätkin olevan ihan hyvin mielessä. Hyvä niin!

Maanantaina oltiin sitten "kesälapsen" ja Tuksun kanssa citylenkillä ja kierrettiin lasten leikkipuistoja. Tuksu villiintyi ihan täysin pari kertaa "kesälapsen" keinuessa keinussa ja saatiin ottaa kunnon matsia siitä, että riehutaanko sitä vaiko eikö. Muuten käveli tosi hienosti ottaen huomioon ettei ole missään muualla kuin "metsässä" ollut lähiaikoina. Parit kivasti räyhäävät koiratkin käveli vastaan mutta Tuksua ei jaksanut sellaiset kiinnostaa, mainiota! Pieni 12 viikkoinen heeleripentu sen sijaan olisi kiinnostanut sekä Tuksua että omistajaa, mutta Tuksu villiintyi siitäkin liikaa eikä saanut läheltä moikata penneä kun olisi kuitenkin jyrännyt sen.
Tuksun lenkin jälkeisiä fiiliksiä
Keskiviikkona sitten oli suuri päivä kun töiden jälkeen lähdettiin isännän kanssa tallustamaan kohti Kantolan tapahtumapuistoa, jossa esiintyi myöhemmin illalla AC/DC. Mukavasti päästiin ilman jonoja tapahtumapaikalle. Onneksi myös käytiin heti syömässä, koska myöhemmin illalla varmaan oli portillakin jonoja ja ruokapaikkoihin oli arviolta lähemmäs tunnin jonotukset. Pari pientä sadekuuroa saatiin niskaan, mutta onneksi oltiin varauduttu hyvillä sadevarusteilla.

Suomalainen lämppäribändi ei kyllä sytyttänyt meitä sitten yhtään, mutta jenkkiläinen lämppäribändi oli kyllä juuri oikea tehtävässään!

Sisäänmenoporteilla ei ollut suurta ruuhkaa meidän sinne päästessä

Mukavan väljää vielä viiden kieppeissä iltapävällä



Jenkkilämppäribändin aikaan porukkaa alkoikin jo olemaan enemmän pakkautuneena

Mahtava tunnelma kyllä tuli kun itse päätähdet saapuivat lavalle ja sytyttivät yleisön. Kerrassaan kyllä ihan uskomattomia papparaisia. Vaikken itse bändin suuri fani olekaan, niin olin kyllä ihan fiiliksissä ja se tietenkin vain paransi (vai pahensi?) asiaa, että lähes kaikki biisit olivat tuttuja!
AC/DC





Mahtava ilta kerrassaan! :)

Biisilista:

ROCK OR BUST

SHOOT TO THRILL

HELL AIN'T A BAD PLACE

BACK IN BLACK

PLAY BALL

DIRTY DEEDS

THUNDERSTRUCK

HIGH VOLTAGE

ROCK & ROLL TRAIN

HELLS BELLS

BAPTISM BY FIRE

SHOOK ME

SIN CITY

SHOT DOWN IN FLAMES

HAVE A DRINK ON ME

TNT

ROSIE

LET THERE BE ROCK

Encore:

HIGHWAY TO HELL

FOR THOSE ABOUT TO ROCK

Keikalta oli kyllä vähän ahdistavaa lähteä pois kun 55 000 ihmistä lähti vellomaan yhtä aikaa pois Kantolasta. Onneksi väki hajaantui aika nopeasti ja me isännän kanssa saatiinkin ihan keskenämme lampsia yöpaikkaamme. Yöpaikka oli ihan luksus ja aamiainen oli kerrassaan mainio. Hyvällä fiiliksellä meni seuraava päivä töissäkin!

Perjantaina kiittelin puolestani onneani, että olen joskus kouluttanut Reiskaa etsimään jotain - frisbee meni nimittäin hukkaan mutta "etsijäkoira"-Reiska sen kävi sitten hakemassa. Lauantainakin Reiskaa olisi tarvittu, mutta koska se ei ollut paikalla niin frisbeen etsiminen vei vähän enemmän sitten aikaa ja vaivaa...

Lauantaina puolenpäivän maissa oli Tuksulle sovittuna keikka Elonkiertoon Jokioisten Pitäjäpäivien yhteydessä järjestettävään Eläimellistä menoa-tapahtumaan ystäväkoirailun merkeissä. Mukana olivat myös Tarja ja Otto kun vakioparimme ei päässyt paikalle. Mukava oli kyllä heidänkin kanssaan ystäväkoirailla, tosin Otto oli hetkittäin vähän liian rakastunut Tuksuun!

Tuksu oli alkuun tosi villillä tuulella ja teki piruetteja onnellisena. Aikansa yritti riekkua ja roikkua hihnassakin, mutta onneksi lopetti kohtalaisen pienellä vaivalla. Onneksi alkuun oli myös tosi vähän väkeä paikalla ja muutenkin kyllä tapahtuma oli latteampi kuin esimerkiksi edellisenä vuonna, mikä oli tietenkin sääli. Ilma kyllä pitkästä aikaa suosi ja oli tosi kiva olla ulkona hengaamassa! Väen määrä lisääntyi mitä pidemmälle iltapäivää kohden mentiin ja Tuksu onneksi myös rauhoittui kivasti. Mukava päivä taisi olla sekä emännän että koiran mielestä.

Ystäväkoirailemassa
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti