Hyvää mieltä

Joulunpyhät siis oli ja meni, huomenna vielä loppiaisen merkeissä lomaillaan. Ihanan pitkistä vapaista onkin tänä jouluna saatu nauttia. Töistä en ottanut kuin kolme päivää vapaaksi, mutta etätöitä tehdessä on saanut nauttia kotona olosta niinäkin päivinä kun on töitä ollut ja hyvinhän nuo työt kotoa käsin näyttävät sujuvan.

Uutta vuotta vastaanotettiin perinteisesti kotona ja itse asiassa perinteisellä vierasjoukollakin muutaman vuoden tauon jälkeen. Vieraat viihtyivät niin hyvin, että jäivät jopa yöksi ja mikäs sen mukavampaa.

Ennen uutta vuotta ajattelin, että erikoisen rauhallinen vuoden vaihde on tulossa kun Kyttä ei enää ole panikoimassa, mutta alkuillasta Reiska oli vähän levoton ja läähätteli eikä oikein tiennyt missä olisi ollut paras olla. Erikoista asiassa oli se, että kun vieraat saapuivat, niin Reiska rauhoittui ja oli ihan lunki normaali oma itsensä. Kovimman paukkeen aikanakaan se ei muuta tehnyt kuin nukkunut. Tuksu puolestaan ei onneksi vieläkään ollut kiinnostunut paukkeesta, ihana!

Aiemmin meillä on ollut tapana listata saavutuksia menneeltä vuodelta ja tavoitteita uudelle vuodelle, mutta tällä kertaa jätämme sen väliin. Suurempia suunnitelmia saatikka tavoitteita ei ole. Tärkeintä on nauttia yhteisestä ajasta lähimmästen ja rakkaiden kanssa ja pysyä terveenä. Näihin kategorioihin tietty kuuluvat myös koiruudet. Josko sitä vihdoinkin alkaneena vuonna myös uusi laumanjäsen tallustaisi meidän ovesta sisään?

Loimaalla olen käynyt vetämässä parit pikkupentujen leikkitunnit ja siellä onkin ollut huima määrä pentuja paahtamassa. Ihana kyllä seurata pienten pennejen puuhia, on ne jo kolmekuukautisina niin yksilöitä ja hirmuisia luonne-eroja niissä näkyy. Paikalla on myös ollut bullipentu ja täytyy vain todeta, että on niissäkin luonne-eroja... isoja sellaisia.

Vapaista on otettu myös hyöty irti ja muutama päivä sitten käytiin bullikävelyllä! Olipa niin ihana lenkkeillä (käsittämättömän paskassa säässä kylläkin) toisen samanhenkisen ja - mielisen bulli-ihmisen kanssa. Ruodittiin paljon bullin sielunelämää, sairauksia ja rodun niitä omia omituisuuksia, joita vain toinen bulli-ihminen voi käsittää ja ymmärtää. Lenkki sai aikaan monen päivän hyvän mielen, todellinen hyvän mielen lenkki siis oli kyseessä. Onneksi nämä lenkit ei jää tähän, vaan seuraavaksi ehkä suunnataan isommalla porukalla patikalle.

Eilen käytiin sitten rakkaan ystävän kanssa lenkillä kun ei hetkeen oltukaan oltu. Keli ei edelleenkään ollut mikään "kukkanen", mutta hyvä seura korvasi taas paljon. Tuksu tosin ei ollut niin hyvillään lenkkiseurasta kun ei ollutkaan lajitoveria paikalla (lähti kotoa selkeästi toiveikkaana liikkeelle) ja hyytyminen kesken matkan tapahtui myös. Omistajan kunto siinä sitten kasvaa kun kiskoo koiraansa perässä. Onneksi ei ollut paljon väkeä liikenteessä niin ei tarvinnut suurta häpeän tunnetta kokea tällä kertaa. Tänään taidankin ystävälenkille mukaan ottaa Reiskan kun pakkaset paukkuvat niin kovina että Tuksu ei halunne ulkoilla.

Tässä todistusaineistoa Tuksun hulluista nukkumapaikoista ja -tyyleistä. Mihinkään kuvaan Tuksua ei ole aseteltu, vaan se on oikeasti nukkumassa ja minä olen salaa kuvannut sitä.

Isännän lehtien ja puhtaiden pyykkien päällä on hyvä nukkua. Hyvin ergonominen asento nro 1.

Pitäähän jonkun vahtia joululahjoja. Vahti vain nukahti.

Ergonomiaa nro 2.

Läheisyys lämmittää.

Miten joku voi nukkua tassut noin? Luulisi olevan raskasta kun ei voi olla kovin rento olo.