Elokuista aikaa

Blogin kirjoittelu tuntuu hetkittäin ylivoimaiselta, mutta yritetään taltioida muistoja edes jonnekkin, Facesta kun yritän vieroittautua kovasti, vaihtelevalla menestyksellä tosin. Ehkäpä tämä luomisen tuskakin taas helpottaa vähitellen. Syksy on uusien harrastusten aloittamista ja niitä onkin tullut aloitettua ja kovin olen innostunut uusista tuulistani elämässäni!

Koska koirarintamalla on ollut hiljaista niin päästän teidät lukijat kurkkaamaan meille kotiin. Kuvat on tosin jo neljä vuotta vanhoja, mutta ei olla sisustuksen värejä muutettu eikä tapetteja eli samalta näyttää. Meillä kävi perinnerakennusmestari kurkkaamassa pystyuuneja ja totesi, että vaikka ovat kohta 100 vuotta vanhoja nuo uunivanhukset, niin silti loistavassa kunnossa. Ainoastaan keittiöön pitää tehdä patentti, mutta sen patentin jälkeen kaikkien uunien pitäisi kestää kovaa käyttöä seuraavat 10 vuotta. Ei voi kun ihailla entisaikojen taidonnäytteitä!

Makuuhuone

Keittiö

Olohuone

Yläkerran uuneihin ei keskitytty kun niitä ei ole suuremmin käytetty. Nyt kun saisi itsestään irti ja tilaisi vielä nuohoojan niin sitten olisi talveen varauduttu hyvissä ajoin. Puuliiterikin on jo täynnä puita, pitäisi muutaman vuoden ajan riittää se määrä, liiteri pursuilee huolella puita vaikka nätisti pinotut ovatkin.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna käytiin harrasteautotapahtuma PickNickissä isännän ja hyvän ystäväni kanssa. SportTrackerin mukaan kävelyä mahtui viiteen tuntiin 10 kilometriä. Aikamoinen päivälenkki siis! Ihania autoja taas paikalla, kuvia niistä tulee heti kun jaksan perehtyä niihin.

Elokuun ensimmäisellä viikolla oli myös oman seuran tokokoe, jota olin liikkuroimassa ja siitä vilahti ilta kumman ripsakasti taas. MaailmanVoittaja-näyttelyssä käytiin Helsingissä lauantaina katselemassa bulleja ja olipas kovin vaihteleva taso koirilla. Omat suosikit näyttivät pärjäävän ihan kohtalaisesti eli oltiin tuomarin kanssa samoilla linjoilla. ;-)

MaailmanVoittajan jälkeen otettiin ryhtiliike ja käytiin seuraavana maanantaina treenaamassa rallytokoa ystävien kanssa Kartanonpuistossa niin että ihan rakennettiin rata! Sadekaan ei haitannut meitä innokkaita. Tuksun kanssa tein muutamaan kertaan alokasluokan radan ja hinkattiin hetki vaikeita juttuja. Reiskan kanssa otin mestariluokan radan pariin kertaan ja hinkkasin muutamaa yksityiskohtaa. Molemmat koirat olivat kovin iloisia ja onnellisia ja osaavia. Pätevät piskit :)

Viime viikolla olin oman seuran agilitykisoissa töissä ja sain siinä sivusilmällä seurattua ratasuorituksiakin, ei kyllä suuremmin tehnyt itse mieli kisaamaan, mikä on ehkä hyväkin juttu!
Perjantaina kävin vetämässä arkitokotreenit ja treenasin omat koirat samalla, taas vesisateessa!

Lauantaina olikin sitten vuorossa rallytokokisat Vantaalla. Etukäteen olin jo katsonut että Tuksun suoritus ja Reiskan rataantutustuminen menevät päällekkäin ja niinhän siinä sitten kävikin. Ensin minulle sanottiin, että Tuksu siirtyy luokkansa ensimmäiseksi, joten viritin sen kisavireeseen kun minulle tultiinkin sanomaan ettei sääntöjen mukaan saa siirtää Tuksua luokan ensimmäiseksi ja Reiskan rataantutustuminen odottaa. Eihän se Tuksun vire sitten enää kahdeksan koiran jälkeen ollut niin hyvä mitä se oli ollut. Yksi liike radalla oli, jota Tuksu ei oikein osannut, joten siitä taisi lähteä 10 pistettä kun mitä suotta uusia jos tietää ettei osaa. Haistelusta ja yleisestä hortoilusta lähti -1 useampaan kertaan ja lopputulokseksi jäi 74 pistettä! Tuksulle kuitenkin hyvä suoritus ja olin tyytyväinen! Suorituskestävyyttä se on kyllä saanut itseensä ahdettua. Nyt jännitetään sitä, että koska saadaan viimeinen tulos alokkaasta! Treeni-intoa on kyllä myös taas löytynyt ja Tuksun tavoitteena onkin oppia avoimen luokan kyltit ja startata vielä avossakin tänä vuonna! Siinäpä tavoitetta kerrakseen!

Reiskan rata oli superkiva ja tykkäsin itse kovasti. Reiska sen sijaan ei ollut tekemässä mitään muuta kuin omia kuvioitaan ja kaarroksiaan. Heräsikin epäilys, että sen selkä olisi taas kipeä.

Kisapaikalta lähdettyämme kävimme tutustumassa urheiluliike XXL:ään ja sen jälkeen vietiin auto koirineen hyvään jemmaan ja lähdettiin syömään Weeruskaan, joka oli uusi tuttavuus. Ruoka oli mainiota, palvelu ei niinkään. Jälkiruokaa ei tultu tarjoamaan, joten päätimme siirtyä Linnanmäelle jälkkärille, tuli siis sielläkin käytyä tänä vuonna, tosin vain sen verran että pehmikset syötiin :) Kiitos osallistujille seurasta ja mukavasta päivästä!

Sunnuntaina kuin tilauksesta olikin sitten Tanjan taikakäsien vuoro. Tuksu oli vuorossa ensimmäisenä ja se oli kovasti jumissa etupäästään, mutta Tanja sai kaiken hoidettua ja auottua. Reiskan vuorolla tulikin todettua vain, että sen selkä on pahassa kunnossa. Käydään tällä viikolla lääkärissä tutkituttamassa sitä taas tarkemmin. Harmi että miekkonen joutuu noista selkäongelmista kärsimään kun säännöllisin väliajoin tuntuvat vaivaavan.

Tällä viikolla vuorossa onkin jotain ihan muuta! ;-)

Loppuun voisi todeta muutamankin viime aikoina tehdyn huomion johdosta: "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa".