Tjaah, pettymyksien kautta voittoon, toivottavasti :)
Lähiaikoina ollaan käyty kertaalleen Johannan ja colliepoikien kanssa treenaamassa Jokioisilla MTT:n pihalla. Treenit meni hyvin ja Reiska oli kovin onnellinen kun pääsi pienen colliemiehenalun kanssa leikkimään samalla reissulla.
Joku alkuilta lähdin Tuksun ja Reiskan kanssa lenkille Elonkiertoon ja mitäs siellä Elonkierron parkkipaikalla olikaan - colliepentumies ja siskonsa! Reiskan ilme oli lievän pöllähtänyt kun se tajusi, että tutut pennut on täällä, mutta mitä ihmettä ne tekee meidän lenkkireitin varrella?! Tylsä lenkki taisi samalla hetkellä vaihtua Reiskan mielestä älykivaksi, pitihän se nimittäin päästää pentusia moikkaamaan :)
Muutama kuva näytti olevan TÄÄLLÄ!
Oikein kyllä harmittaa kun omaa kameraa ei ole ulkoilutettu aikapäiviin, moneen kuukauteen kerrassaan!
Sitten ollaan oltu Pussikoirien maneesitokossa ja se vasta menikin kivasti - juuri niin kuin olin ajatellut.
Loimaan hallilla käytiin tiistaina rallytokolaisia opastamassa ja Reiska ei kyllä osannut oikein mitään, mutta eipä tässä (taas) olla sitä lajia niin ahkerasti harjoiteltukaan.
Reiska sai myös vähän jälkikäteisenä joululahjana Lentsun nettitokokurssin osallistumisen. Nyt ollaan harjoiteltu kaukojen seiso-maahan vaihtoa ja ompa työlästä. Miekkonen kun liu´uttaa etutassujaan vaihdossa ja mä en halua sen tekevän niin, joten nyt on projekti päällänsä! :)
Tuksu on seurannut menoa sivusta ja se osaa kyseisen toiminnon tosi hienosti, olis vissiin pitänyt ostaa sillekin yks kurssi :)
Tosin - sitten muuten vaan Tuksu ei kotona osannut eilen mennä maahan. Loimaan hallilla kun kävin yhtenä päivänä niin se ei osannut muuta kuin mennä maahan. Mitä ihmettä?!
Tuksu alkaa muutenkin vähitellen virkoamaan siitä koomasti, johon se marraskuussa vajosi. Tosin edelleen nukkuu tosi paljon (sängyssä peiton alla tietty aina) ja jonnin verran tavallista enemmän kaipaa yksityisyyttä ja omaa aikaa (=vetäytyy sinne sänkyyn), mutta muuten se on aika lähellä normaalia. Toisaalta kiva, että se on normalisoitunut, toisaalta ärsyttää kun sen kanssa saa aina vääntää joka asiasta, etenkin silloin kun Ranen (valvova) silmä välttää, Tuksu on nimittäin heti kokeilemassa rajojaan ja mun pinnaa.
Rane on juossut nyt about 10 km lenkkejä Reinon kanssa usemman kerran viikossa ymmärtääkseni, että kohta on molemmat miekkoset hyvässä kunnossa :) Tuntuu ettei nuo lenkit tunnu Reiskalla kyllä oikein missään. Minä olen sitten vaan kävelyvauhtia talutellut Tuksua, joka on yhtäkkiä oppinut kävelemään hihnassa. Useamman kerran lenkillä saa tarkistaa, että onko koira mukana. Neiti kun kävelee ihan mun jalan vieressä hiljaa että ihan kun sitä ei oliskaan. Tosin nyt lähipäivinä sitä ei ole kovasti lenkkeily kiinnostanut, joten välillä on vähän saanut hinata sitä perässä.
Tuksusta on myös hirmuisen hauskaa provota muita koiria ja ilmeisesti se tunnistaa vastaantulevat "hermoheikot" koirat. Eilen Tuks murisi yhdelle vastaantulijalle noin 10 metriä ennen kohtaamista ja siitäpä se vastaantulija kimmastui ja sai kauhean raivarin, Tuksun mielestä tämä taas oli hirmu hauskaa ja sen kunniaksi piti heittää parit voltit :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti