Keskiviikkona ennen itsenäisyyspäivää kävin Loimaalla Reiskan kanssa treenaamassa vähän agia kun ajattelin, että ehkä hyvä vähän muistutella että mitä se agi on, seuraavana päivänä kun oli tiedossa kisat. Muuten Reiska muistikin ihan hyvin mitä se agi oli, mutta sillä oli joku ongelma puomin kanssa. Ei oikein suostunut menemään sitä :( Tuhrasin ties kuinka pitkään asian kanssa, muttei mennyt yhtään parempaan.
Torstaina sitten startattiin jo ennen kukonlaulua Ilonan ja Oikun kanssa kohti Janakkalaa ja kisoja. Kyseessä olivat myös beussien rotumestikset. Heti ykkösten ekan radan tokan este oli puomi ja siihen me sitten hyllytettiin se homma kun Reiska ei lähtenyt sitä kiipeämään sitten millään. Hyllyn jälkeen nappasin miekkosta niskasta kiinni ja sitten se puomi mentiin. Rengas Jankilla oli myös aikamoinen - hajoava malli hajoili todella helposti :( Näin ollen beussien mestaruusradalta ei tulosta meille.
Toisella radalla ei itsellä ollut suurta mielenkiintoa koko hommaan ja ohjasin vähän sinnepäin ja Reiska menikin putkeen vaikkei olisi pitänyt ja siitä HYL. Reiskan kanssa pitäisi harjoitella kyllä todella paljon kuuntelua. Laji kuin laji niin se ei kuuntele yhtään mitä tehdään vaan tekee omiaan.
Onneksi retki Janakkalaan oli supermukava mitä mainioimmassa seurassa, kiitokset siitä matkaseura Ilonalle ja paikan päällä olleelle Annalle :) Onnea myös beussimestareille!
Perjantaina sitten lähdettiin isännän ja Tuksun kanssa Latviaan seikkailemaan. Ajettiin Liepajaan (jonne Tallinnasta se joku 7,5 tuntia matkaa), jossa olin käynyt myös viime vuonna ja tykästynyt sekä hotelliin että näyttelypaikkaan. Perillä oltiin lumimyrskystä huolimatta joskus perjantai-iltana. Hotelli oli edelleen ihan loistava :)
Lauantaina aamutuimaan lähdettiin liikkeelle ja käytiin ensin näyttelypaikalla nappaamassa numerolaput matkaan ja siirrettiin samalla Tuksu oikeaan luokkaan kun oli joutunut väärään luokkaan ohimennen. Nähtiin myös jokunen suomalainen, joiden kanssa vaihdettiin muutama sana. Katsottiin molemmat paikalla olleet beussit ja virolainen Warrior Soul- tuontinarttu oli kyllä aika nätti ja kompakti pakkaus. Luonne vaikutti äkkiseltään tosi kivalle myös! :) Hyvin ansaitusti tämä narttu meni uroksen ohi ollen ROP.
Näyttelypaikalta jatkettiin matkaa Karostan vankilalle, joka oli melko pelottava paikka. Vankila on ilmeisesti yksi Itä-Euroopan pahamaineisimmista. Vankila ei siis enää ole toiminnassa vankilana, mutta kesäaikaan siellä saavat turistit yöpyä (hintaan 7 euroa/yö). Yöpyminen ei ehkä ole se kaikkein leppoisin, koska työntekijät esittävät vanginvartijoita, eikä tässä "hotellissa" saa henkilökunnalta palvelua. Yöpyminen tapahtuu autenttisissa oloissa samoilla lavereilla kuin millä vangit ovat aikanaan nukkuneet. Täällä lisää Liepajasta ja vähän vankilastakin jos jotakuta kiinnostaa http://plaza.fi/matkalaukku/eurooppa/latvia/liepaja/liepaja-hiekkarantoja-ja-neuvostoromantiikkaa
Tuo Karostan kaupunginosa on kyllä juuri sen näköinen mitä tuo artikkelikin kertoo. Harmi ettei enempää valokuvia tullut otettua, otettiin siis vankilalta jokunen, mutta nekin ovat vielä kamerassa odottamassa purkamista.
Käytiin myös keskustassa shoppailemassa ja pyörimässä kunnes kello alkoi olemaan sen verran paljon, että raahauduimme näyttelypaikalle.
Näyttelyyn oli ilmoitettu 4 minibullia ja kaikki olivat narttuja. Yksi junnuluokassa, yksi nuorissa ja kaksi valioissa. Toinen valioista oli jo Latvian valio. Nuorten luokan mini oli niin pieni, etten varmaan ikinä ole nähnyt niin pientä miniä. Tosin antoi hieman mäyräkoiramaisen vaikutelman pitkän kroppansa kanssa.
Tuksulle valioluokassa ERI, muttei SA:ta. Sijoitus oli PN-kisassa neljäs.
Tuomarina oli joku nainen Valko-Venäjältä.
Näyttelypyörähdyksen jälkeen mentiin vähän lisää shoppailemaan ja sen jälkeen hotellille syömään. Hotellin ravintolan tiesin olevan erinomaista tasoa. :) Syötiin niin ihanan näköinen ja makuinen annos että oikein harmitti kun isäntä ei antanut ottaa kuvaa siitä ;-) Illalla sitten rentouduttiin ja nautittiin elämästä.
Seuraavana aamuna Tuksun kehä olikin jo aamutuimaan ja oltiin näyttelypaikalla hyvissä ajoin siirtämässä neitiä taas oikeaan luokkaan. Kehän alkua odotellessa Tuksu ohimennen rakastui täysin suomalaiseen englanninmastiffiin ja rakkaus oli molemminpuolista. Hauska nähdä kun Tuksu on ihan lääpällään jättiläiseen :) Koko ei tämän parin rakkautta haitannut kyllä ollenkaan :)
Tuomarina Tuksulla sunnuntaina oli espanjalainen Rafael Malo Alcrudo, joka antoi neidille ERI:n, muttei SA:ta. Arvostelu oli englanniksi ja kehui niitä juttuja, jotka neidissä ovatkin hyviä ja harmitteli, että pää kaipaisi täytettä. Tuksu oli PN 3.
Onneksi minua oli vähän varoitettu etukäteen tuomarista, että on kuulemma hyvin tarkka luonteista ja voi jopa hylätä koiran, jos väistelee tuomaria. Lähestyi nimittäin koiria vähän kummallisesti. Onneksi Tuksua nyt ei mitkään lähestymiset millään tavalla voisi haitata mitenkään ja neitihän ei väistä, niin en ollut ollenkaan huolissani eikä ollut tarvettakaan, ilmeisesti tuomari piti Tuksun luonteesta.
Arvostelulappu on paikassa nimeltä jemma ja kirjoittelen sieltä tekstin ylös jos satun löytämään sen :)
Lyhyesti sanottuna taidettiin kehua kompaktia rakennetta, kulmauksia ja liikkeitä ja päästä tuli sanomista.
Kehän jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Tallinnaa ja ajeltiinkin 7 tuntia putkeen pysähtymättä kertaakaan. Pärnussa piti pysähtyä, mutta jätettiin sekin väliin ja ajettiin suoraan Tallinnaan.
Tallinnassa sitten oli hyvää aikaa pyöriä kaupoissa ja tehdä ostoksia ja käydä syömässä ennenkuin viimeinen iltalaiva kohti Helsinkiä lähti. Kotona oltiin joskus kolmen aikaan yöllä. Onneksi seuraava päivä oli vapaata töistä. :)
Hyvä retki ja sen todellisesta tarkoituksesta sitten joskus myöhemmin lisää ;-)
Maanantain vapaapäivää juhlistin käymällä treenaamassa Loimaalla Tuksun ja Reiskan kanssa. Reiskan kanssa otettiin puomia (ei sujunut) ja sen jälkeen siirryttiin tokoiluun, joka sujui varsin mallikkaasti.
Tuksun kanssa otettiin lähinnä vaan aksaa Reiskan tehdessä vieressä paikallamakuita.
Otin myös ensi kertaa molemmille kimppapaikallamakuun niin että välimatka oli noin metri (siis Tuksun ja Reiskan välimatka toisiinsa nähden, ei minuun) ja meni ihan sikahyvin. Olin ajatellut, että Tuksu ei pysty tuollaiseen suoritukseen, mutta niin vaan pystyi.
Neiti oli muutenkin niin liekeissä ja pätevänä treeneissä, että tuli niin hyvä mieli ettei tosikaan :) Harmi kun sen kanssa ei nyt juuri voi kisata missään lajissa, mutta ehkä kevväämmällä :)
Kotioloissa olikin sitten vilskettä ja vipinää koko viikon ajan ja vasta eilen alkoi helpottamaan. Flunssa on yrittänyt ottaa minusta yliotetta ja olen sitä vastaan koittanut kamppailla. Eilen sitten huomasi kyllä, ettei ole vielä ollenkaan kunnossa. Lähdin nimittäin Elonkiertoon talsimaan Kytän ja Reiskan kanssa ja kun hanget olivat reiteen saakka niin äkkiä sitä tuli tosi tuskainen olo ja huomasi oman flunssan myötä rapistuneen kunnon :(
Lenkillä oli kuitenkin ihan yyberkivaa, tosin Kyttä oli päättänyt että aurauskepit ovat sellaisia keppejä, joilla voi leikkiä ja tyyppi sitten kiskoi joka hemmetin aurauskepin mitä näki irti ja kirmaili niiden kanssa. Hirveä työ oli saada ne kepit pois koiralta ja laittaa vielä takaisin paikoilleen siten, ettei koira kisko niitä uudelleen pois. ;-) Kummallakin pojista oli tosi leikkisä fiilis ja Kytästä etenkin huomaa sen, että se on nyt taantunut ihan pentupentutasolle. Tekee myös erinäisiä sukelluksia lumihankeen kuono edellä ja uiskentelee lumihangessa onnellisena :) Ihana katsella tätä riemua. Jotain videopätkää lenkiltä otin puhelimeen, mutta katsotaan saanko sen ladattua koneelle.
Nyt olen vähän suunnitellut hiihtämisen aloittamista poikien kanssa, mutta vielä ei ainakaan Elonkierrossa ollut pelloilla niin paljon lunta että voisin koirahiihtokauteni aloittaa. Potkukelkkailukausi varmaan sen sijaan pääsee pian alkamaan, sitä ajattelin Reiskan kanssa harrastella. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti