Tiistaina oltiin Someroagissa Aneten valvovan silmän alla Reiskan kanssa. Oikein mukavaa rataa tehtiin vaikka ensin alkuun meinasin että en voi onnistua kolmen ensimmäisen esteen suorittamisessa. Väitin että Reiska menee sopivasti hollilla olevaan putkeen, Anette väitti ettei se sinne mene eikä se pentele mennyt! Ihana kerrankin myöntää, että olin väärässä ja että se miekkonen meni sinne minne minä käskin! :)
Lentokeinu tehtiin kertaalleen, se jäi mieleen! Tosin toruin sen johdosta ja sen jälkeen keinu menikin tosi hienosti, hyvä hyvä! :) Reiska ei aina tunnu erottavan puomia ja keinua toisistaan ja ehkä sen vuoksi tekee joskus lentokeinuja, tiedä häntä. Hidastelee joskus myös puomin ylösmenolla kun vissiin kuvittelee sen olevan keinu. Kaikkea ei voi aina hahmottaa.
Mukavat aksat hyvässä seurassa ja huomattiin myös, että Reiska on ihan pätevä loppusuorailija :) Aksan jälkeen pieni kävely ja pään jäähdytys Minnan ja poikien kanssa, kiitos! :)
Eilen mentiin Forssaan tokoilemaan isolle nurmikentälle missä ei olla aiemmin oltu tokoilemassa, kaikenlaista muuta sillä kentällä on kyllä tullut aikoinaan puuhasteltua. Olikin oikein kiva (toko)paikka! :) Reiska oli tooooosi vallaton ja kuriton. Lähetin ruutuun, ei stopannut käskystä vaan lähti tulemaan pois (oli tehnyt tämän siihen mennessä jo pari kertaa ja olin varautunut), suutuin ja heitin sitä noutokapulalla, mutta mitä tekee Reiska..Väistää, ottaa kapulan suuhunsa ja hyvin hämillisen näköisenä seisoo keskellä kenttää ja heiluttaa häntää, ei vissiin tässä vaiheessa ihan ymmärtänyt mun pointtia kun käsken mennä ruutuun ja sitten heitän kapulalla...niin että pitikö tehdä ruutua vai noutoa..? Samperi sen kanssa. Muistakaa, että tämä oli se pehmeä koira. Paskat, mitään pehmeyttä näkynyt missään siinäkään kun varasti kinkkupaketille ja söi kaikki eväksensä ennenkuin ehdittiin mitään edes treenata. Sai taas noutokapulasta, joka oli mukavasti käden ulottuvilla. Kahdesti oli menossa syömään Minnan koirien lihapullat -> noutokapulasta kopsahti taas eikä silti oppinut vaan oli menossa uudelleen häntä heiluen. Sikapossu!!!!! ja sen kuuli myös varmaan puoli Forssaa ja ehkä Tammelakin!!!! Ja mä vielä suunnittelin meneväni kisaamaan tuomarille, joka helposti rokottaa äänenkäytöstä...Päästäänköhän miinuspisteille tällä menolla?!
Kaiken tämän jälkeen se nouti edelleen hyvin, hyvin innokkaana :) Opeteltiin sitten edessä luovuttamista ja meni aika hyvin. Tahallani heittelin kapulaa mihin sattuu, myös taakseni ja aika hienosti ymmärsi tuoda sitä kapulaa eteen eikä koittanut tunkea itseään sivulle. Huomion arvoisena pitää myös mainita, että välillä satoi ihan hyvin vettäkin, mutta se ei haitannut Reiskaa ja tämä on hyvin, hyvin kummallista, koska Reiskahan inhoaa sadetta!
Ruutua otettiin ja hinkattiin varmaan 20 kertaa ja kyllä se lopulta alkoi näyttämään ihan hyvälle ja se koirakin muisti pysyä siellä ruudussa kun ensin löysi sen. Joku kumman fetissi sillä on nimittäin ollut mennä ruudun viereen seisomaan, olenkin epäillyt, että näkeekö tuo ruudun kahtena vai mikä vaivaa kun sijainti ei ole ihan oikea.
Kaukot otettiin kertaalleen ja ne oli muuten hyvät, mutta ensimmäisestä seisomisesta meni maahan oma-aloitteisesti. Luoksetulon stoppi oli hyvä ja nyt annoin käsimerkin. Gudigudi, kyllä siitä vielä hyvä tulee kun jaksaa treenata! :) Kiitos Minna & pojat seurasta!
Iltaruoalla treenattiin vielä kapulan luovutusta eteen ja kyllä se siitä etenee...
Tuksu on muuten fyssarikäynnin jälkeen löytänyt uuden vaiheen elämässään. Se on varmasti ollut maksansa kanssa tosi jumissa ja kipeänä kun fyssarireissun jälkeen meillä asuu ihan eri Tuksu. Tuks on tosi onnellinen koko ajan, murisee kaikille ja ei milleen, ihan vaan sen takia kun on kivaa ja muriseminen se vasta kivaa onkin :D Näkisittepä sen, kukaan ei ota sen ilomurinoita tosissaan, ei ole kovin vakuuttava! :) Tuksu myös haukkuu ilohaukkua ja juoksee ja juoksee ja juoksee... Eilen Tuksu oli Reiskan tarhassa ja se vaan juoksi onnellisena ympäri tarhaa tosi pitkän aikaa. Tuksu ei ole myöskään ainakaan puoleen vuoteen leikkinyt itseksiin tai tullut hakemaan meitä leikkimään, nyt se kiikuttaa lelujaan koko ajan isännälle ja vaatii isäntää leikkimään kanssaan! Tosi iso muutos pienessä koirassa, eli varmasti oli kipeä tai jotain muuta. Ihana nähdä se superonnellisena, tosin hieman vähempi aktiivisuus oli myös oikein kiva juttu ;-) Kytän mielestä Tuksu on tällä hetkellä tosi epäilyttävä ja Reiskan mielestä aivan ihana, yliveto! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti